Testasin tuomiokirjahakua

Kansallisarkisto tiedotti maanantaina avanneensa tekstitunnistettuja 1800-luvun tuomiokirjoja testattavaksi syyskuun loppuun. Ja olenko minä koskaan jättänyt väliin tilaisuutta testata ja antaa palautetta?

Aloitin standardillani eli sukunimellä Hohenthal. Osumia oli huomattavan paljon, joten niiden käsittelemiseksi kaipasin heti mahdollisuutta tarkistaa alueellinen (tuomiokunta) ja ajallinen jakauma. En ulkoa muistanut mihin tuomiokuntaan Veteli kuuluu, mutta osuin muutaman hakuammunnan jälkeen oikeaan ja tuloksia oli jäljellä 236.

Läpiselauksessa vahvistui sukututkimuksessa usein toistettu väite Jonas Samuel Hohenthalin toimimisesta jonkinlaisena nurkkakirjurina tai asianajajana. Hakuosumista olisi yksinkertaista muodostaa toiminnan laadusta, laajuudesta ja ajoituksesta kuva, vaikka pitää tietenkin muistaa, että tekstitunnistus ei todennäköisesti tartu jokaiseen sanaesiintymään. Läpikäyntiä helpottaisi, jos käyttöliittymässä olisi Kansalliskirjaston tapaan mahdollisuus järjestää tulokset ajan mukaan.

Hohenthalin kohdalla yksikään 263 osumasta ei ollut väärin tulkittu. (En tarkistanut enkä muuttanut osuvuusasetusta.) Seuraava testini oli Herttola, jolla tavoitteilin kokemäkeläistä tilaa, joten rajasin kyseiseen tuomiokuntaan. Nyt osumien kirjoitusasuissa oli enemmän vaihtelua, mutta ellei olisi ollut, niin relevantteja asiakirjoja olisi jäänyt löytämättä. Valitettavasti vaan näidenkään joukossa ei ollut tilan osan myynyttä esi-isääni.

Selvästi heikon tulos tuli viimeisellä koehaullani. Kauvatsan Kulkkilan Vähtäri sekottui Viktoreihin, Vihtoreihin ja vankien vahtareihin. Mutta jos joskus saan Kauvatsan talonpoikaiset juureni työn alle, niin toivottavasti tämän haun kehittyneempi versio on käytettävissä. Kun on muitakin nimiä haettavana.

Mistä puheen ollen tein vielä yhden haun. Esivanhempieni asikkalaisen torpan nimi Ilmavalta tuotti kuusi osumaa. Näistä viidessä esiintyi samannimisen naapuritorpan poika. Mutta kuudes oli Pohjanmaalta! Avasin jännityksellä, mutta jouduin toteamaan, että tekstintunnistuskin oli lukenut ihan oikein nimen Ilmavalkama, josta viimeinen tavu oli toisella rivillä. Ei siis uutta haaraa asikkalaiseen juuristooni, mutta hieno sana! Miksi meillä on lentokenttiä eikä ilmavalkamia?

P. S. Helsingin yliopiston avoimessa yliopistossa on ensi kevään ohjelmassa kurssi Vanhat käsialat ja automaattinen käsialantunnistus.