Kenen nimiin 1700-luvun väitöskirjat?

Viikonloppuna tuli tutkimustyön puitteissa vastaan lainaus, jota edelsi viitteenomaisesti "Chr. Salmenius kirjoittaa vuonna 1754 (Calajoki Sockn. Diss Åbo". Turun akatemian väitöskirjathan sekä maisteri- että tohtoritasoltahan ovat osittain digitoituina Kansalliskirjastolla, joten ei ollut syytä jättää alkuperäistä tarkistamatta. Menin vanhasta muistista Doriaan, jossa haku Salmenius tuotti oitis eteen kirjasen Öfwer Calajoki sockn uti Österbotn. Mutta se on Aarteet-kokoelmassa eikä väitöskirjoissa, joten hain sitten sanalla Calajoki. Niin löytyi sama painate nimellä Historisk och oeconomisk beskrifning öfwer Calajoki sockn uti Österbotn ja tekijätiedolla "Kalm, Pehr (1754)".

Hmmm... viittaanko minä tähän nyt Kalmin vai Salmeniuksen tuotoksena? Tekstin silmäily kertoi, että työ oli laadukas. Tietoa Kalajoelta oli kerätty runsaasti, Ottaen huomioon, että Salmeniuksen isä oli kyseisen seurakunnan kirkkoherra, perstuntumani on, että apua on saatu enemmän kotoa kuin ohjaajalta yliopistolla.

Miltä tekijätietotilanne näyttää Finnassa?

• Salmenius, Christian ; Kalm, Pehr (OUTI-kirjastot)
• Kalm, Pehr ; Salmenius, Christer ; Fortelius, Abraham ; Altan, Israël ; Westzynthius, Olof ; Achrenius, Henric ; Merckell, Jacob (Kansalliskirjasto - Doria)
• Salmenius, Christiernus , 1734-1791 , Lapuan kirkkoherra (Kansalliskirjasto - Doria)
• Kalm, Pehr, 1716-1779,, preeses. ; Salmenius, Christiernus, 1734-1791. ; Merckell, Jacob (kirjapaino, Turku, 1750-1761) (Kansalliskirjasto)
• Kalm, Pehr, prees. ; Achrenius, Henric, grat. ; Altan, Israël, grat. ; Fortelius, Abraham, grat. ; Salmenius, Christer, respondentti. ; Westzynthius, Olof, grat. ; Merckell, Jacob (Turku), kirjanpainaja. (Helka-kirjastot/Kansalliskirjasto/Oulun yliopisto/Turun yliopisto)

Päätä alkaa särkeä, mutta Finnan haku joustavuudessaan heitti sivun loppuun vielä vastaavan kuvauksen Hauhosta, jonka on joko kirjoittanut Kalm tai Hauhon nimismiehen poika Christopher Herkepaeus.

Mutta eikös ole sanottu, että "ennen vanhaan" väitöskirjan kirjoitti ohjaaja ja väittelijän homma oli vain sen puolustaminen? Onnekkaasti tästä aiheesta oli tämän vuoden puolella tuttavan FB-päivityksessä puhetta ja siellä Sanna Supponen linkitti Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan historian ystävin (Hyyhy) vuosikirjaan Lyyra 2016, jossa oli ilmestynyt artikkelinsa Suullisen ja kirjallisen rajalla: Akateemisen väittelytaidon historiaa keskiajalta Turun akatemiaan. Siinä kirjallisuutta läpikäynyt Supponen toteaa, että "Turun akatemian statuuteissa määrättiinkin, että kunkin professorin tuli joka vuosi laatia vähintään yksi väitöskirja ja järjestää sille julkinen väitöstilaisuus." Siis alkuperäisissä 1600-luvun statuuteissako? Vähän myöhemmin H. G. Porthanista puhutaan ahkerana väitöskirjojen laatijana eli annetaan ymmärtää käytännön jatkuneen läpi 1700-luvun.

Supposen lähdeviitteissä mainittu Jorma Vallinkosken tekemä bibliografia Turun akatemian väitöskirjat 1642-1828 on digitoitu ja kertoo alkupuolella (s. xi-xii), että

Vaitöskirjan tekijää on useissa tapauksissa mahdotonta varmasti tietää. Yleinen saantö oli, vaikka siitä on lukuisia poikkeuksia, etta pro exercitio julkaistut olivat praeseksen, pro gradu respondentin laatimia. Joskus merkintä respondens et auctor oli painettu nakyviin selventämään asiaa. Niissäkin tapauksissa oli praeses tarkastanut tekstin ja ehkä suorastaan antanut aineksia respondentille. Jos kyseessa on saman praeseksen sarjajulkaisu ja respondentteina olivat eri henkilot, on julkaisu praeseksen laatima. Jos taas väitöskirjasta ilmestyi kaksi osaa saman ylioppilaan ollessa respondenttina, ovat ne luultavasti ainakin pääosaltaan respondentin kirjoittamia. On sellaisiakin tapauksia, joissa tekijä on joku kolmas, ulkopuolinen henkilo (esim. n:o 387, 2144, 4033—4049). Tohtorinväitoskirjat ovat melkoisella varmuudella tätä oppiarvoa tavoitelleen laatimia.

Ja mistäs minä tiedän onko selostus Kalajoesta pro exercitio vai pro gradu? No, tietenkin Vallinkoskelta, "Mikäli vaitoskirja on julkaistu pro gradu, pro candidatura theologica, pro licentia tai tohtorinarvoa varten ns. kolmessa ylimmassa tiedekunnassa, on se ilmaistu lyhennyksia käyttäen." Nimihakemistossa koukaten selviää, että bibliografiassa sekä keväällä 1754 puolustettu Kalajoki-juttu, että syksyllä 1756 puolustettu De Davide, aquam Bethlehemiticam appetente, 2. Sam. XXIII: v. 16. ovat pro graduja.

Ettei elämä menisi turhan helpoksi, jälkimmäisestä puuttuu respondentin nimi sekä Doriassa että Kansalliskirjaston tietueissa Finnassa. (Annoin palautetta, voi korjaantua.) Eikä tässäkään kaikki, vaan Kotivuoren tulkinta tai tieto ylioppilasmatrikkelissaan on, että Kalmin ohjauksessa on tehty pro exercitio ja Clewbergille pro gradu. Salmeniuksen työtä voisi tietenkin vielä vertailla Kalmin ohjauksessa vuonna 1753 syntyneeseen lyhyempään opinnäytteeseen Korta Anmärckningar Wid Inbyggarenas Näringar och Hushållning, uti Cala-Joki Sochn, i Österbotn. Sen respondentti oli Kalajoen kappalaisen poika Gabriel Calamnius ja tämä työ on Kotivuoren mukaan pro gradu. (Vallinkoskea en tässä vaiheessa enää jaksanut avata.)

Ja tältä pohjalta lähdetään sitten linjaamaan viittauskäytäntöä väitöskirjan käsikseen. Jonka tekstiosiossakin johtopäätöksien teossa voi kirjoittajalla olla merkitystä. Tuskailuni ollessa jo tässä loppuvaiheessa 1700-luvusta väitöskirjaa myöskin tekevä tuttava (olen verkostoitunut!) vinkkasi Erkki Urpilaisen tutkimuksen Algot Scarin ja gööttiläisen historiankirjoituksen mureneminen Ruotsissa 1700-luvun alkupuolella, jonka luvussa 6.1. onkin perusteellista käsittelyä. Vallinkoski saa kritiikkiä suoraviivaisuudestaan ja Urpilainen toteaa m.m.

Tehtyjen väitöskirjojen tekijäkysymys on ongelmallinen Turun Akatemiassa, kuten muissakin vanhempien aikojen yliopistoissa. Usein väitöskirjasta ei suoraan näy, kuka sen on kirjoittanut. Tekijä saattaa yhtä hyvin olla preeses kuin respondenttikin, tai sitten väitöskirja on syntynyt heidän välisenä yhteistyönään. Ainoastaan harvoissa tapauksissa väitöskirjan nimilehdellä mainitaan tekijä. Tällöin joko preeseksen nimen alla lukee 'praeses et auctor' tai respondentin nimen alla 'respondens et auctor'. Jälkimmäinen tapaus ei kuitenkaan varmasti merkitse sitä, että väitöskirja olisi kokonaan respondentin itsensä tekemä, vaikka todennäköisesti se onkin hänen työstämänsä ja kirjoittamansa. Myös väitöskirjoihin liitetyissä dedikaatioissa eli omistuskirjoituksissa ja gratulaatioissa eli onnitteluissa respondenttia voidaan kutsua työn tekijäksi. Varsinkaan gratulaatioihin ei ole syytä suhtautua liian luottavaisesti. Kyse saattaa olla siitä, että respondentti on työstänyt väitöskirjan preeseksen tutkimustuloksista.

Vähintäänkin pitää siis olla varovainen.