Itsetehty virtuaalikonffa 1700-luvusta ja viestinnästä

Jos konffia ei ole, niitä voi tehdä? Väitöskirjatutkimukseni teemojen ympärille koottu virtuaalitilaisuus alkoi kirjahistorian yhden tunnetuimman tutkijan Robert Darntonin esityksellä Poetry and the Police: : Communication Networks in Eighteenth-Century Paris. Darnton oli tutkinut Pariisissa 1700-luvulla esitettyjä ajankohtaislauluja, jotka olivat konseptinakin hänet yllättäneet. Minua konseptina eivät, sillä viimeisenä valmistuneeseen esseeseen 1700-luvun tiedonsiirrosta Ruotsissa yritin saada ympättyä runoja niin maalle kuin kaupunkiinkin. Tosin pitää myöntää, että painetut eli arkkiveisut ovat tutumpia kuin muuten levitetyt.

Itse aihetta tärkeämpää oppia esityksessä oli Darntonin mainitsema ohjenuora tutkimukseen: Jos historian lähteessä törmää ilmiöön tai toimintaan, joka tuntuu käsittämättömältä, juuri sitä kannattaa pysähtyä tutkimaan. Näitä Posttidningarin vuosikerroissa riitti.

Heiko Drostea haastateltiin otsikolla En barock nyhetsmarknad - 1600-talets brev, förbindelser och stormaktsstyre. Mukana oli tuttuja teemoja tammikuun kirjajulkistuksesta, mutta tässä keskiössä oli Drosten saksaksi kirjoittama kirja 1600-luvun tiedon markkinoista. Erittäin kiinnostavaa, mutta saksani on niin alkeellista, että lukematta jää. Keskustelussa kolahti se, että Droste halusi puhua barokista eikä varhaismodernista ajasta, sillä jälkimmäisestä syntyy mielikuva siirtymävaiheesta muuhun. Samoista teemoista oli osin kyse Ruotsiin keskittyneen Magnus Linnarssonin osuudessa Postbondens unika roll i Stormaktssverige.

Postista päästiin takaisin 1700-luvulle amerikkalaisen historianelävöittäjän käytännönläheisillä katsauksilla Turning A Feather Into A Pen, The Secrets Behind Ink In The 18th Century, Postage: The Dos and Don'ts Of Sending A Letter In The 18th Century. Hankalalta näytti esimerkiksi lakan käyttö, mutta aikalaisilla kai pikkasen enemmän rutiinia?

Ruotsin 1700-luvulla Posttidningar-läpikäynnissäni seurattiin innolla kuningatar Lovisa Ulrikan synnytyksiä ja kirkotuksia, joten oli sivistävää kuunnella Claes Rainerin mainospuhetta kirjastaan Lovisa Ulrika – konst och kuppförsök. Itse kirjakin olisi hyvä lukea, mutta sitä ei ole toistaiseksi hankittu Helsingin kirjastoihin. Lovisa Ulrikan edeltäjä näkyi Posttidningarissa hädin tuskin kuollessaan. Hänestä tuoreen kirjan kirjoittanut Joakim Scherp puhui otsikolla Massadlingen under Ulrika Eleonoras korta regim. Christina Piperin Lundin yliopistolle lahjoittama kasvihuone (orangerie) kiinnitti huomioni Posttidningarissa, kun sitä oltiin kuljettamassa 160 vaunulla. Vähän rikkaampaa tietoa irtosi Svante Norrhemilta otsikolla Carl och Christina Piper – uppkomlingar med Karl XII:s öra.

Väitöskirjatutkija Sara Ekströmin esitystä Gustav III och spelet med folks tankar oli kevyiden kirjamainosten jälkeen selvästi vaikeampi seurata, mutta asia vaikutustavoista (Vasa-ritarikunta ja kansallispuku) hyvin relevanttia. Kustaa III:n aikana eläneestä Bellmanista tuoreen elämäkerran kirjoittanut Carina Burman puhui otsikolla Bellmans väg från lovande ämbetsman till gränslös underhållare. Selvensi, kun en ollut mieheen koskaan perehtynyt. Bellman oli esillä vielä kun Rebecka Lennartsson puhui otsikolla Nattlöperskor i 1700-talets Stockholm. Mielenkiintoisia ihmiskohtaloita, mutta markkinoitua kirjaa seksin myynnistä en ryntää ostamaan. Lopuksi palattiin hienosti Darntonin esitykseen, sillä Karin Strandin aihe oli Visorna om de dömda kvinnorna.