Kummallinen naimakauppa. Viime markkina-aikana oli soma naimiskauppa kysymyksessä. Muuan markkinamies sanoi olevansa leski ja tarvitsevansa vaimoa. Kosi niin ja monta kertaa vakuutti että hän viepi heti mukaansa, kun on koti ja talonhoito. Vaan kun tuli lähtö kaupungista niin sitten kun jo morsian oli valmis lähtemään, tuli ilmi, että naimamiehellä oli kotona vaimo ja viisi lasta. (Oulun lehti 5.1.1881)
Epätasainen naimaikä. Helsingin suomalas-ruotsalaisessa seurakunnassa on viime viikolla vihitty eräs parikunta, jossa sulhanen on syntynyt v. 1857 ja morsian v. 1818. (Ilmarinen 15.7.1886)
Omituiseen avioliittoon meni äskettäin Nauvossa kaksi henkilöä, jotka ennen ovat olleet tosin ei tavattomassa, vaan nyt molemmille jotenkin omituisessa suhteessa toisiinsa. Vähän yli 20 vuotta takaperin seisoi eräs nuori naimisissa oleva nainen kummina äsken syntyneelle vahvarakenteiselle pojalle. Pojan äiti kuoli, ja lapsi joutui hoitoon nais-kumminsa luo, joka myöskin imetti lasta. Vuosia vieri, poika kasvoi, tuli nuorukaiseksi ja mieheksi. Hänen kumminsa oli sillä välin joutunut leskeksi, ja risti-poika on nyt entisen imettäjänsä ja kasvattajansa puolisona. (Savo 27.9.1888)
Omituinen avioliitto. Erään talon piikaa Kontiolahdella tuli puhuttelemaan sulhasta viime vuoden elokuussa. Niin ylkä kuin morsian olivat toisilleen aivan tuntemattomat. Mutta kielihän se maan leikkaa ja niin tässäkin. Ensikerta tavataan ja nähdään: toisiaan, puhutaan asiasta ja se on silloin tehty kuin sanottu. Kahden viikon perästä tuumataan mennä pappilaan. Niinkuin se kerta on jo puhuttu, niin se tehdään, ja avioliittoon kuulutetaan. Mutta taas kahden viikon päästä eli silloin kun kolmas kerta kuulutetaan, morsiamen päähän pistää tehdä tuosta asiasta purko. Ja sekin on taas yhtä pian tehty kuin sanottu. Kumpikin astuvat, kun ensin on asia sovittu, tyytyväisenä pappilaan ja puretaan erhetys. Liika pikaisuudessa taisi tulla ja rahallahan tuosta vielä pääsee. Nyt ollaan erillään, kumpikin lähtee tyytyVäisenä eri tietä kotiinsa. — Kuluu sitten joitakuita viikkoja, en oikein muista, montako tuosta eron hetkestä kuluu, kun taas samat henkilöt alkavat ajatella, ettei ole ihmisen hyvä yksinänsä olla. Tehdään taas uusi yhteen törmäys, päätetään tehdä uusi naimiskauppa. Ja se on taas silloin tehty kuin sanottu. Ollaan ja eletään tuossa uudessa avioliitossa melkein koko pitkä vuosi, kun taas pistää päähän nuorelle emännälle, ettei tästä kuitenkaan tullut kunnon kalua, pitää päästä erilleen. Miehensä sattui olemaan asuinpaikasta poissa. Tuota pikaa panee nuori emäntä kampsut kokoon, astuu sitte laivaan, ja siirtyy entisille elomailleen. — Nämä kaikki ovat tapahtuneet yhden vuoden kuluessa. Miten nyt liitosta erilleen päästänee? Vieläkö kolmas kerta pitänee yhdistyä? Niin kirjoitetaan Karjalattarelle. (Turun lehti 31.10.1891)
Äsken sattui Viipurin naapuriseurakuynnassa omituinen naimaliiton alkupuuha. Mies tulee pastorin kansliaan ja ilmottaa viranomasisille, että haluaisi mennä naimisiin. Kirkkoherra kysi, missä on morsiamesi ja puhemiehesi? - Eihän minulla niitä ole mukana kun morsian on kipeä, enkä puhemiestä aikonut tarvitakaan, kun olen itse asiassa. Kirkkoherra koetti selitellä asiaa että se ei käy päinsä, kun ei ole edes morsiamelta valtakirjaakaan. Mutta mies piti puoliaan vaan ja vakuutti että asia on selvä, ei tarvitse mitään valtakirjaa, onhan morsiamen nimi kirkonkirjoissa - Karj. (Suomen Kansa 14.1.1904)
Omituinen avioliitto. Kajaanin markkinoilla helmik. 19 p:nä 1904 suostuivat poika ja neito eräänä iltana tekemään avioliiton. Rakkaus alkoi samalla. Niin voimakas se oli, että yöksi veti yhdelle vuoteelle. Aamulla ylösnoustessa pyysi nuorukainen jatkettavaksi yhdyselämätä vielä puolitoista vuotta. Neito, joka oli halunnut "ikuista" liittoa, tupsaantui tuosta ehdotuksesta ja heitti neljä kupillistä aamukahvia armaansa silmille. Tämä toimenpide lienee vielä lyhentänyt liiton ikuisuutta. (Keski-Suomi 27.2.1904)
Kuva Anders Forsberg: Från svenska hem.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti