Kirkkoherran aineellisen kulttuurin tavoittelu 1500-luvun lopulta (2/2)

(Osa 1/2)

2. Kuvitteellinen kaivaus

Pari vuotta hopeaveron keruun jälkeen Matthias Martini hankki omistukseensa Karkun Järventaan kylän yhden tilan ja vuonna 1583 toisen, minkä jälkeen hänellä oli koko kylä ja yhdistettyä tilaa kutsuttiin kylän nimellä.[15] Muita tilaomistuksiaan ei tunneta, joten todennäköisesti elämänsä kirkkoherran viran ja siihen kuuluneen pappilan menetyksen jälkeen sijoittuu Riipilänjärven länsirannalle.

Voitaisiinko aineellisesta kulttuurista Matthias Martinin ympärillä vuodesta 1588 oletettuun kuolemaansa vuoden 1596 tienoilla saada lisätietoa arkeologisin kaivauksin?[16]

Varhaisin kartta Järventaasta on vuodelta 1644. Siinä on vain yksi tonttimaa.[17] Onko se sama jolla Matthias Martini asui vai oliko hänen aikanaan vielä jäljellä kahden tilan rakennukset? Tyypillistä olisi, että ne ovat muodostaneet ryhmäkylän, mutta varma tästä ei voi olla. Varsinkaan kun kylän maissa on kuin toisen tontin jättämä tila.

Tonttimaa on merkitty samalle paikalle vielä 1700-luvun lopussa tehdyssä kartassa, ilmeisesti 1800-luvun alkupuolella tehdyssä pitäjänkartassa sekä viimeksi mainitun perusteelta vuosisadan puolivälissä piirretyssä yleiskartassa. Näistä kolmesta voidaan erottaa myös edellä mainittu toinen mahdollinen tontti.[18] (Järventaan isojakokartta on tuhoutunut.[19])

Väinö Selanderin mukaan Järventaan omistus jakautui kahtia vuoden 1842 paikkeilla, mutta yhdistyi jo 1852 takaisin yhden omistajan alle. Tämän kaudella, jota kesti vuoteen 1893, valmistui päärakennus, jonka Selander 1940-luvulla tunsi.[20] Se on 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa piirretyssä Senaatin kartastossa Järventaan eteläisin ja kookkain rakennus.[21] Niemen kärjessä oli huvila viimeistään vuonna 1902.[22] Kolmas kartan rakennus on tunnistamatta.

Selander on tuntenut Järventakaan kuuluvalle Linnaisten niemelle rinnakkaisnimen Kinttulan nokka ja arvelee, että "Kylän alkuperäinen tonttialue on ilmeisesti ollut juuri ennenmainitun Kinttulan kallion kohdalla."[23]Valitettavasti hän ei ole selostanut Kinttulan kallion sijaintia tarkemmin. Ottaen huomioon yhteyden niemen nimeen, Kinttulan kallio on todennäköisesti sama kuin edellä mainittu mahdollinen tontti eli Riipilänjärven Mustalahden etelärannan Koivukallio, jota myös 2000-luvulla on arveltu 1500-luvun talon paikaksi. Paikkaa ei ole tiettävästi inventoitu.[24]

Vuoden 1644 kartan rakennettu tonttimaa on kohdennettu nykykartalle ja todettu paikan olevan nykyisin golfkentän ympäröimässä muokkaamattomassa metsäsaarekkeessa. Siellä on inventoinneissa havaittu kumpumainen muodostelma tai kiviröykkiö.[25]

Kuvitteelliselle kaivaukselle on siis kaksi potentiaalinen kohdetta, joista ainakin metsäsaareke on tutkittavissa. Edellä esitetyn karttatulkinnan perusteella paikalla on ollut asutusta 1800-luvun alkupuolelle asti, mikä ei ole lupaavaa 1500-luvun jäänteiden löytymiselle. Lisäksi olisi ollut toivottavaa, että kuvitteellinen kaivaus olisi voinut tapahtua ennen kuin vuonna 1992 käyttöönotetua golfkenttää alettiin rakentaa.

Nykytilanteessa tehty kaivaus voisi mahdollisesti osua vanhan ja paljon kokeneen entisen kirkkoherran nuijasotaan kohti kiristyvässä tilanteessa tekemään hopeaesineiden kätköön.[26] Huomattavasti todennäköisempää on, että kirkkoherran ajan löytyminen voitaisiin todentaa taloudellisesta toiminnastaan maahan jääneellä pikkukolikolla.[27]

Uskottavia löytöjä olisivat myös laadukas pöytäveitsi, juomalasien sirpaleet, kivisavi- ja punasavikeramiikka sekä mahdollisesti oluthana.[28] Lähempää entisen kirkkoherran henkilöä voisi olla löydettävissä metallinappi, solki tai kirjanhela.[29] Nämä ovat voineet tietenkin myös kuulua muille talouden jäsenille tai jollekin satunnaiselle vierailijalle.

Matthias Martinin varakkaassa taloudessa oli varmasti lukkoja niin ovissa kuin arkuissakin ja joku näistä tai avaimensa on voinut jäädä maahan ja olla rautanauloja hieman helpommin ajoitettavissa. Maaseutukohteilta on löytynyt rautaharkkoja, joten mahdollisuuden rajoissa on, että tällainen jäänne kertoisi Matthias Martinin oletetusta metallikaupasta.[30]

Ottaen huomioon tontin jatkuneen käytön kivijalan ja uunin tapaisten elementtien säilyminen 1500-luvulta tunnistettavina ja ajoitettavina vaikuttaa epätodennäköiseltä. Hylätty ja täytetty kellari olisi selkein mahdollinen löytökonteksti.[31]

Karkun pappilassa oli lokakuussa 1641 tehdyn inventoinnin mukaan pääosin uloslämpiäviä rakennuksia, joista asuinkäyttöön tarkoitetuissa oli ikkunoita.[32] Nämä olivat varmasti Matthias Martinin seuraajan ajalta, mutta herättävät ajatuksen, että 1500-luvun ikkunalasista ja savupiippujen tiilestä voisi löytyä paloja kuvitteellisessa kaivauksessa Järventaassa. Epätodennäköisempää olisi se, että vastaan tulisi todisteita kaakeliuuneista.[33]

Kuviteelliselle kaivaukselle ei ole käytettävissä vertailuaineistoa Satakunnasta, jossa historiallisen ajan kaivauksia ei ole vielä tehty, mutta esimerkiksi Vantaan Mårtensbyn Lillas ja Kirkonkylän pappila voisivat tarkoitukseen sopia. Yhteisenä haasteena maalaistalojen kaivauksille on esineiden ajoittamisen epävarmuudet ja se, ettei niitä voi varmuudella yhdistää kirjallisissa lähteissä mainittuihin asukkaisiin.[34] On myös otettava huomioon todennäköisyys, että metsäsaarekkeessa ei ole päärakennuksen paikka tai se ei ole todennettavissa.

3. Vertailu

Yhteistä kirjoitetuille inventoinneille ja arkeologisen kaivauksen löydöille on se, että ne ovat vain osa aikansa aineellisesta kulttuurista. Inventointeja rajaa aika ja tarkoituksen mukaan tehdyt rajaukset. Arkeologiset löydöt ovat osa siitä, mikä on erilaisin prosessein päätynyt maahan, säilynyt ja kaivettu esiin.[35]

Osittain aineistot täydentävät toisiaan. Keramiikkaa ja lasiesineitä ei varhaisimmissa kirjallisissa lähteissä mainita ollenkaan, mutta niistä on suhteellisen paljon löytöjä.[36] Inventoinneissa todennäköisimmin mainitut arvometalliesineet ovat harvinaisia arkeologisissa löydöissä. Mutta kun arkeologisista löydöistä tyypillisesti Suomessa puuttuu orgaaninen aines, josta tehtiin puuastioiden kaltaisia edullisia esineitä, jotka eivät aina tulleet inventoiduiksi, on selvää, että merkittävä osa aineellisesta kulttuurista voi jäädä molemmilta piiloon.[37]

Inventointi on ajoitettavissa päivän tai ainakin vuoden tarkkuudella, kun taas arkeologisen löytöjen valmistus- ja käyttöaika voi olla sadankin vuoden päässä toisistaan ja ajoitus siis huomattavan epätarkka ellei typologian lisäksi ole käytettävissä muita metodeita.[38]

Inventaarioissa esinekuvaukset ovat yksityiskohtaisimmillaan valmistuspaikkoja, mittoja ja värejä. Arkeologisista löydöistä voidaan näiden lisäksi löytää merkkejä käytöstä ja arvioida raaka-aineita sekä arvoa.[39]

Täydellisin mahdollinen kuva aineellisesta kulttuurista syntyy siis sekä kirjallisten että arkeologisten löytöjen käytöstä, mutta väistämättä se on vain pieni osa menneisyyden todellisuudesta.

[15] Piilonen 2007 s. 85
[16] Haggrén 2015 s. 445, 464-471; Heinonen 9.11.2018
[17] KA. MHA A 1 28-29
[18] KA. MHA A28:1/1-30c, Pitäjänkartasto. Karkku (2121 08+07 Ia.* -/- -), Kalmbergin kartasto, III 9 (rusk.)
[19] Luoto 2008 s. 9
[20] Selander 1944 s. 223, 227
[21] KA. MHA Senaatin kartasto XIX-XX 20-21; Yhdistäminen 1900-luvulla kuvattuun ja edelleen olemassa olevaan päärakennukseen perustuu paikkakuntaa tuntevien tiedonantoihin
[22] Selander 1944 s. 228
[23] Selander 1944 s. 216
[24] Luoto 2008 s. 9, 17
[25] Luoto 2008 s. 9
[26] Ehrnsten 16.11.2018
[27] Ehrnsten 22.11.2018
[28] Haggrén 2015 s. 517, 527-531, 534; Heinonen 2015 s. 46, 68-74; Haggrén 2.11.2018; Haggrén 30.11.2018; Heinonen 9.11.2018; Heinonen 14.12.2018;
[29] Haggrén 2015 s. 517; Terävä 23.11.2018; ; Heinonen 9.11.2018
[30] Terävä 23.11.2018; Heinonen 9.11.2018
[31] Haggrén 2015 s. 472-488; vrt Heinonen 2015 s. 38-45, 66-68
[32] Piilonen 2007 s. 369-371
[33] Haggrén 2015 s. 535; Heinonen 2015 s. 66-68; Qviström 13.12.2018; Heinonen 9.11.2018
[34] Heinonen 9.11.2018
[35] Heinonen 2015 s. 48-49; Russow 29.11.2018;
[36] Haggrén 2.11.2018
[37] Russow 29.11.2018
[38] Heinonen 2015 s. 48; Haggrén 2.11.2018
[39] Terävä 23.11.2018

Lähteet

Arkistoaineisto

Kansallisarkisto. Voudintilit.

129 Suomen peruutettujen rälssitilojen tilit 1591-1591
2247 Ylä-Satakunnan hopeaveroluettelo 1571-1571 

Kansallisarkisto. Maanmittaushallitus.

Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. Kalmbergin kartasto
Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. Pitäjänkartasto. Karkku (2121 08+07 Ia.* -/- -)
Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. Senaatin kartasto XIX-XX 20-21
Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. Karkku Aluskylä 1792-1801 (A28:1/1-30c)
Maanmittaushallituksen uudistusarkisto. Maakirjakartat. Öffwer Satagundes Härad, Karcko Sochn. (MHA A 1 28-29)

Arkeologiset raportit
Miikka Haimila: Vammala Rautaveden osainventointi 1999. 1999 (www.kyppi.fi/to.aspx?id=129.125938)
Timo Jussila: Pirkanmaan historiallisen ajan muinaisjäännösten maastoinventointi syksyllä 2002 [2002] (www.kyppi.fi/to.aspx?id=129.144900)
Kalle Luoto: Vammala, Karkku, Järventaka (Järventaka). Vesihuoltohankkeen arkeologinen valvonta 27.8.2008 [2008] (www.kyppi.fi/to.aspx?id=129.144500)

Painetut lähteet ja kirjallisuus
Georg Haggrén: Keskiaika. Kirjassa Muinaisuutemme jäljet. Suomen esi- ja varhaishistoria kivikaudelta keskiajalle. 2015, s. 369-536
Tuuli Heinonen: Kauppiaita, talonpoikia vai ratsumiehiä? 1500-1600-luvun maaseudun mikroarkeologiaa Vantaan Mårtensbyn Lillaksen tilalla.Vantaan kaupunginmuseon julkaisuja 32. 2015
Mikko Hiljanen: Servants of the Crown or Trustees of the People? : Personal Agency Among the Local Clergy (1550-1610). Personal Agency at the Swedish Age of Greatness 1560-1720. Studia Fennica Historica, 23. 2017, s193-217
Visa Immonen: Kirkkojen ja kartanoiden kätköistä. 2015 [Immosen väitöskirja ei ollut esseetä kirjoitettaessa tavoitettavissa]
H. Impola: Karkun Collinus-suvun alkuperä ja ensimmäiset polvet. Genos 66. 1995
Ulla Koskinen: Aatelin aineellinen kulttuuri 1500-luvun lopulla. Ennen ja nyt 10.1.2010 (http://www.ennenjanyt.net/2010/01/aatelin-aineellinen-kulttuuri-1500-luvun-lopulla/)
Ildikó Lehtinen ja Pirkko Sihvo: Rahwaan puku. Näkökulmia Suomen kansallismuseon kansanpukukokoelmiin. 2005
K. G. Leinberg: Åbo stifts herdaminne 1554-1640. Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia V. 1900
Juhani Piilonen: Sastamalan historia 2. 2007
Riitta Pylkkänen: Säätyläispuku Suomessa vanhemmalla Vaasa-ajalla 1550-1620. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 55. 1955
Väinö Selander: Karkun ratsutilat: eräitä asutus- ja sukuhistoriallisia tietoja näitten talojen vaiheista vv. 1540-1940. Tyrvään seudun Kotiseutuyhdistyksen julkaisuja XVII. 1944
Pirkko Sihvo: Rakas ryijy. Suomalaisten ryijyt. 2009
Suomen hopeaveroluettelot 1571 IV Satakunta. Toim. Mauno Jokipii. Suomen historian lähteitä V, 4. 1953
Leena Willberg. Ryijyn tarinaa. Tuomas Sopanen & Leena Willberg: Ryijy elää. Suomalaisia ryijyjä 1778-2008. 2008, s. 13-79

Luennot
Pe 2.11. Georg Haggrén: Historialliset kontra arkeologiset lähteet
Pe 9.11. Tuuli Heinonen: Historiallisen ajan arkeologian mahdollisuudet maaseutukylien tutkimuksessa
Pe 16.11. Frida Ehrnsten: Keskiajan kätköt – aarteita, talletuksia vai symbolisia uhreja?
To 22.11. Frida Ehrnsten: Pienet ja tylsät penningit. Rahojen arvo arkeologisessa löytöaineistossa.
Pe 23.11. Elina Terävä: Käsityöläisten taidonnäytteitä ja arkipäivän tarve-esineitä - metalliesineet ja niiden alkuperä
To 29.11. Erki Russow: AD 2018 - the year that changed the archaeology of medieval Tallinn
Pe 30.11. Georg Haggrén: Pöytäkulttuuri historiallisen ajan arkeologian valossa
To 13.12. Linda Qviström: Shades of darkness and glimpses of light- the inside of medieval buildings
Pe 14.12. Tuuli Heinonen: Uuden ajan alun ratsutila tapaustutkimuksena