Kersantti Zachris Aborren tytär Catharina oli yksi niistä sadoista ellei tuhansista suomalaisista naisista, jotka päätyivät suuren Pohjan sodan aikana vangiksi Venäjälle. Siellä hän tapasi ruotsalaisen sotilaan Knut Knutsson Bränmanin, joka oli juuri jäänyt leskeksi pienen lapsen kanssa.
Bränmanin aiempi avioliitto oli solmittu vuonna 1716 Venäjällä maisteri Norgrenin toimesta. Tähän oli tarvittu konsistorin lupa, sillä tiedettiin, että Bränman oli jättänyt Ruotsiin aviovaimon nimeltä Elin Månsdotter. Mutta kun eräs kuski todisti tietävänsä, että Elin oli kotimaassa tällä väliin saanut useita lapsia, katsottiin Bränmanin uusi avioliitto sopivaksi. Ja näin ollen myös sitä seurannut Norgrenin toimittama avioliitto Catharinan kanssa.
Rauhan tultua Catharina pääsi Venäjältä pois ei ainoastaan aviomiehensä ja tämän aiemman lapsen, vaan myös oman lapsensa kanssa. Perhe päätyi eteläiseen Ruotsiin, Virestadin seurakuntaan. Sen kirkkoherra sai tietää, että Elin, jonka kanssa Bränman oli mennyt naimisiin Karlskronassa vain muutamia päiviä ennen sotaan lähtöään, oli elossa eikä suinkaan ollut lukuisten lasten synnyttäjä.
Ja ilmiselvästi Elin halusi aviomiehensä takaisin, joten tilannetta alettiin selvitellä Växjön tuomiokapitulissa. Kuulustelujen aluksi Catharina todisti kristinuskon hyvän hallintansa suomeksi. Mahdollisesti siksi, että Suomessa aiemmin vaikuttanut piispa David Lund halusi esitellä omaa kielitaitoaan.
Catharina ei halunnut eroon Bränmanista seurattuaan tätä pitkän matkan vieraaseen maahan. Bränman puolestaan ilmoitti, että hänelle oli yksi tai hailee oliko vaimonaan Elin vai Catharina. Pitkään mietittyään konsistori päätti, että Bränmanin ensimmäinen avioliitto oli voimassa ja Catharina "vapaa nainen". Artikkeli (*), josta edellä olevat vaiheet luin, ei kerro saiko hän pitää lapsensa vai jäikö tämä isälleen.
Kuva tyypillisestä venäläisestä kaupungista on 1700-luvun lopulta Clarken matkakirjasta. Digitointi Wellcome Collections, CC BY
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti