Kartanoista, jossain määrin kivisistä

Kurssin Kartanoläänejä ja kirkkoja Varsinais-Suomessa viimeinen luento pidettiin eilen.

Georg Haggren aloitti kertaamalla kurssin suoritukseen sopivan esseen ominaisuudet ja korosti minusta yllättävän voimakkaasti lähteiden merkitsemistä ja sitä, ettei lähteeksi kelpaa mikä tahansa painettu teksti.

Varsinaisena aiheena olivat kivikartanot ja aloitettiin kirjallisuudella. Haggrenin mukaan Jutikkala&Nikander -kartanosarja on "parhaasta päästä". Henk. koht. olen useimmiten pettynyt sen tietosisältöön joko puutteiden ja ilmeisten virheiden vuoksi. Vuosien kokemuksella suhtaudun varauksella jokaikiseen kartanoesitykseen. Erityisesti, jos niissä ei ole lähdeviitteitä tai jos lähdeviitteet osoittavat pääasiassa Jutikkala&Nikanderiin. Liian usein on tehty oletuksia, kirjoitettu ympäripyöreyksiä tiedon tai tutkimuksen puuttuessa ja kiillotettu hirsisiä seiniä ja paskaista pihaa.

Haggren mainitsi myös Ruotsissa 1966-1971 julkaistun kirjasarjan Slott och herresäter i Sverige, joka ei ole tullut vastaan. (Eikä sitä tosiaankaan suositellut Nordiska museetin informaatikko, kun Sundia kirjoittaessani yritin löytää Munkkiniemen päärakennukselle verrokkeja. Ikimuistoisestihan hän luetteli vain kirjallisuutta Suomesta. Onnekkaasti löysin kuitenkin Kansalliskirjastosta asiallista rakennushistoriaa.)

Pääaiheesta eli kivisistä kartanorakennuksista muistan jonkun kirjoitusharjoituksen yhteydessä selanneeni jotain kirjaa, mutta Haggren ei moista maininnut. Hämmästyttävän monet esittelemistään kohteista tuntuivat täysin oudoilta. (Vaikka olen blogiinkin vuonna 2011 kirjannut niistä yhden listauksen. Näköjään tänne kirjoittaminenkaan ei takaa muistijälkeä.)

Ja joukossa oli Vuorentaka, jossa käynnin muistin, mutta en sitä, että rakennus oli osin 1500-luvulta.

Tietenkin käytiin läpi myös lähteet, joissa oli minulle uutuuksia. (Ehkäpä siksi, että niitä harvemmin on kartanoesityksiin merkitty tai niissä käytetty?) Muistiin 1600-luvun lopun säteritarkistukset tilissä 6944, täytyy joskus vilaista.

Arkeologisia kaivauksia lueteltiin ja Haggrenin loppukaneettina oli, ettei niitä ole tehty viimeiseen kymmeneen vuoteen. "Haa, hän ei siis laske Tavastkullaa kartanoksi" ehdin ajatella, mutta ennenkuin tyytyväinen hymy levisi kasvoilleni niin takaani huomautettiin kyseisistä kaivauksista. Haggren ei ottanut kantaa Tavastkullan kartanostatukseen ja tarkkaan otettuna minäkin valitin kesällä ensisijaisesti siitä, että paikalta on turha etsiä 1500-luvun aatelin elämää. (Eilen muuten kyseiseltä kaivaukselta jaettiin tietoa piiposliinista, joka keksittiin 1700-luvun puolivälissä.)