Sofia Nordenkraftin elämästä

Christina Sofia Nordenkraft syntyi Turussa 3.3.1807, jos myöhempiin rippikirjoihin on uskomista. Koska kastetta en löytänyt, varhaiset vaiheensa ja sukutaustansa jää epäselväksi. Muita Nordenkraft-sukunimeä käyttäviä en verkkohauista löydä.

Vuonna 1823 Sofia on mamselli Uudessakaarlepyyssä ja asuu Anna Stecksénin omistamalla tontilla 52 . Kun Stecksén meni 27.7.1827 naimisiin pitäjänapulainen Jacob Wilhelm Ahlqvistin kanssa, muutti Sofia heidän talouteensa. (RK 1817-1823 s. 38, 1824-1833 s. 38, 82). Vuonna 1832 hän otti muuttokirjan Vaasaan. Seuraavina vuosina hän ei ole täysin huomaamaton henkilö, sillä Topelius kirjoittaa päiväkirjaansa 20.8.1838 "Mötte ett par chaisar heligt folk, hvaribland Sophie Nordenkraft." Heligt viitannee herännäisyyteen.

Vaasasta Sofia sai muuttokirjan Ylivieskaan, jossa hän oli osa herännäiskappalaisen Jonas Laguksen taloutta vuosien 1838–1839 aikana (RK 1834-1840 s. 110; Lämsä, Kalevi: Jonas Lagus (1798–1857) kasvattajana ja opettajana ? —'En siksi, että olisin opettajanne...'). Mutta muuttokirjansa Ylivieskaan kirjattiin vasta tammikuussa 1839.

Seuraava havainto on vuodelta 1846 Lapualta, jossa Sofia Nordenkraft "piti koulua paraasta päästä heränneitten pappien lapsille". Sofia oli läheisessä suhteessa Lapuan pitäjänapulaisena toimineeseen Nils Gustaf Malmbergiin ja tämän vaimoon, joka kuolinvuoteellaan 1851 uskoutui Sofialle avioliitossa kokemastaan mustasukkaisuudesta. Tämän jälkeen liikkui huhuja Malmbergin aviorikoksesta ja siveettömästä elämästä ja on todistettu, että Sofia oli näiden ensisijainen lähde. (Eliel Aspelin-Haapkylä: Alfred Kihlman: Elämän kuvaus. 1; Teppo Ylitalo: Nils Gustav Malmberg (1807–1858))

Lapualta Sofielle annettiin 31.12.1851 päivätty muuttokirja, jonka mukaan hän oli tullut seurakuntaan 1831 Uudestakaarlepyystä. Tämä otettiin vastaan Keuruulla, jossa Sofiesta tuli Malmbergin vaimovainajan veljen lasten kotiopettaja (RK 1849-1855 s. 2). Yksi lapsista muistelee

Ankara oli meidän Sophia Nordenkraft. Kun eräs pieni poika kartalla näytti pohjoista etelän asemasta, tarttui opettaja hänen sääriinsä ja yks kaks keikahutti pojan seisomaan pää alas, lyödä läppäsi osituspuikollaan ja sanoi sitten: "No tiedätkös nyt missä etelä on?" Paljon me kuitenkin pidimme hänestä ja olemme hänelle kiitollisuudenvelassa siitä tarkkuudesta, millä hän opetti varsinkin sisälukua. - Kun hän sitten, oltuaan meillä 3 1/2 vuotta erosi meiltä, lupasi isäni hänelle elinkautisen eläkkeen, 25 ruplaa vuodessa, ja hän pysyi kuolemaansa asti perheemme lämpimänä ystävänä. (Lydia Hällfors: Äidin muistelmia. s. 29-32)

Vielä syksyllä 1854 Sofia oli matkalla Ylihärmästä kohti Keuruuta ja Bergrothien perhettä. (Alfred Kihlman: Elämän kuvaus. 1)

Sanomalehdet eivät kerro mitään ennen ilmoituksia, joilla Sofia elämänsä loppupuolella hakee täysihoitolaisia kotiinsa Vaasassa, jone hän siis on päätynyt.

Sanomalehdestä selviää myös Sofien kuolinpäivä: 29.12.1878.

Jo kaksi kuukautta myöhemmin hänen omaisuutensa myytiin huutokaupalla. Köyhyydessä Sofia ei elämäänsä lopettanut.

Omaisuutensa hän testamenttasi hyväntekeväisyyteen varattomille vanhoille ja naimattomille säätyläisnasille.