1) Kesän lopulla Seurasaaressa liikkuessani huomasin ensimmäistä kertaa (muistaakseni) virstanpylvään ja nappasin kuvan. Skansenillahan näitä oli enemmän ja ajoituskyltein varustettuna.
2) Mia Korpiolan kommentin perusteella kirjoittelin äskettäin perintöoikeudesta. Huomattavasti informatiivisempi on sittemin ilmestynyt Korpiolan oma blogiteksti Kiltit lapset perivät, tuhmat eivät – reformaation vaikutuksia perintöoikeuteen. (SSH-tutkimuksessani on 1600-luvulta perinnönjako, jossa yhden tyttären isompaa osaa perustellaan avuliaisuudellaan.)
3) Helsingin kaupunginmuseon näyttelyn Suruton kaupunki tiedotustilaisuudessa oli varattu hienot tarjoumukset ainakin tusinalle, mutta paikalla oli yksi kaupunkipolkutuottaja, yksi museovinkkaaja, yksi bloggaaja (siis minä) ja kaksi, joita en tunnistanut ja jotka eivät vaikuttaneet valtamediassa työskenteleviltä. Ennen tilaisuutta todistin yhden radiohaastattelun äänityksen.
Ymmärrettävästi seuraavana sunnuntaina museonjohtaja Tiina Merisalo twiittasi "Luin sunnuntaiaamun lehden. Kulttuuriosastoa yhteensä 8 sivua. Kirjallisuusarvosteluja tai muita -juttuja 8 kpl, konserttiarvosteluja tai musiikkijuttuja 3, teatteriarvosteluja 2, elokuvaa 1. Ei yhtään museo-/näyttelyarvostelua. Kiinnostaisi kuulla @hsfi miten näitä valitaan?". Saamatta ainakaan julkisesti vastausta.
4) Kirjoitustani Siansaksa ja lampaanlatina olen täydentänyt jo tässä ja tässä. Toukokuussa Ylen julkaiseman Odofosadafaatkodofo dedefededefe-kidifieltädäfä? -artikkeli linkitti Ulla-Maija Forsbergin tekstiin, jossa maininta "Ruotsin kielessä leikiteltiin myös “viikunakielellä”, joka toimi kontinkielen tapaan niin, että sanaan liitettiinfikon ’viikuna’ ja alkutavut vaihdettiin. Näin slangiin ilmestyi 1910-luvulla autoa tarkoittava fiude, fiutsi, fiutsika; sen alkumuoto oli ruotsin *fiudo-akon (tjs.) yhdistelmästä *auto-fikon ennen kuin auton nimeksi ruotsissa vakiintui automobil-sanan lopputavu bil. "
5) Toukokuun Ruotsin reissullani katsastamaan Karlskronan merimuseoon on Ruotsin opetusradiolla videoitu kierros. Näköjään missasin oikeasti jotain kun käyntini aikana meren alainen putki oli suljettu.
6) Yhä vaan kiinnostavista Välimeren merirosvojen suomalaisista uhreista, joista pohjatiedot tässä blogitekstissä, löytyi yksi uusi esimerkki Victoria Magnussonin opinnäytteestä Det stora Medelhavet och den lilla människan Tre perspektiv på svenska sjömäns fångenskap i Marocko 1754–1763. Vuonna 1754 kaapatulla aluksella Mercurius oli "Kåcksmat Marcus Österman, Finland, ogift, 20 år". Otsikon mukaisesti hän oli vankina Marokossa. Muutamia miehistön jäseniä vapautettiin 1756, mutta Marcus määrättiin keisarin kortinavaajaksi.
7) Tukholman armeijamuseon taannoinen kiinnostava näyttely sotapeleistä tuli mieleen kun tiedoksi tuli Tomas Karlssonin väitöskirja Låtsaskrigen: föreställningar om krig, maskulinitet och historia i krigsspel under 200 år.
8) Kestikievarien päiväkirjasta on ollut blogissa liikennetilastoksi ja pikkulan pyyhintävälineeksi. Olen myös tallentanut arkistossa nähdyn esimerkin 1860-luvulta, mutta ruotsalaisessa blogissa esiteltiin (myynnissä ollut) päiväkirja vuodelta 1792.
9) Ja kun pari päivää sitten pääsin kehumaan Kankaisia autenttiseksi kotikartanomuseoksi, niin Kari Hintsala huomatti, että Åbo Akademin säätiö on luopumassa Maskun ydinkeskustan tuntumassa sijaitsevan Kankaisten kartanon omistajuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti