Tornion jälkeen pysähdyin Keminmaalla. Pyhän Mikaelin kirkko on korjauksen alla, joten piti tyytyä ulkotiirailuun.
Vasta nyt blogitekstiä tehdessäni googlailin ja tajusin, että tämä oli sen kirkko, jossa kirkkoherra Rungiuksen ruumis muumioitui. Siitä tehdyistä tutkimuksista voi lukea Kirkko, tila ja muisti -projektin blogista tai voi katsella ruumiista vätitöstutkimuksen tehneen Tiina Väreen videoita.
Niin ja kirkko on siis 1500-luvun alkupuolelta.
Keminmaan kotiseutumuseo oli tavanomaisesti kirkon viereisessä vanhassa viljamakasiinissa. Myös esillepano ja sisältö oli enimmäkseen toisaalta tuttua. Poikkeuksiakin oli.
Aivan ihana kolmipyöräinen. Ajoituksesta ei mitään tietoa. Esillä ei ollut kylttejä ja kanssani kiertäneen museovahdin kommenteista päätellen dokumentaatio paljolti puuttui tai hän ei ollut saanut sitä luettavakseen.
Kun kerran on ollut arkkutuoleja (joita oli yksi kappale myös Tornionjokilaakson maakuntamuseossa)
... niin miksipä ei myös kaappipenkkejä. Enpä vaan ole moista nähnyt aiemmin.
Kertaus on opintojen äiti. Päänaluslauta, joka oli minulle vielä Rovaniemellä uutuus. Tästä kappaleesta puuttuu päähän potkimisen estolevy.
Nämä kolme olivat museovahdille mysteeri. Näytin valokuvani Pudasjärven museosta ja tästedes hän tulee väittämään, että ne ovat marjapuimureita. Näin se "tieto" leviää.
Koristeltu harava, ihan kuin keskiajalla! (Ks. Tornionjoenlaakson maakuntamuseo)
Uppouduttuani yksityiskohtiin museovahti muistutti, että alueella tärkeintä oli kalastus, ennen uittojen ja patojen tuhoavaa vaikutusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti