"Mutta sanokaa äiti, miten syntymäpäivää vietettiin", pitkitti tyttö.
"Se oli aina hupainen päivä. Äiti leipoi minulle syntymäpäivä-rinkelin ja isä vei meidät illalla kaupungin kauniita paikkoja katselemaan. Tavallisesti antoi hän myös jonkun syntymäpäivä-lahjan. Hänen viimeksi antama lahjansa on minulla vielä tallella." (Kristillinen kalenteri Suomen lapsille 1/1885)
Luokan ensimmäisen piti juuri selittää heidän asiansa, kun opettaja hyökkäsi poikien joukkoon ja heilutti rottinkia niin taitavasti, että huone oli puhdas parissa silmänräpäyksessä. Sitten hän huomasi rinkilän, muisti olevan syntymäpäivänsä ja katsoi sen vuoksi parhaaksi korjata nisusen haltuunsa. Hän nosti sen varovasti opettajan kaappiin ja sulki oven. (Matti Meikäläinen 24/1891)
Hiukan hämillään hieroi Valtteri unen silmistään ja naurahti. Hän tiesi hyvin, mitä kaikki tämä merkitsi: tänään oli hänen kuudes syntymäpäivänsä. [...] Salissa oli lahjapöytä, kukilla ja seppeleillä koristettu. Pöydällä oli rinkilä ja laiva, varustettu mastoilla, purjeilla, kokkapuulla ja oikealla taklingilla; tätä oli Joonas, vanha merimies, jo kauan nikkaroinut. (Zacharias Topelius: Lukemisia lapsille 2. 1893)
Oli Helmin syntymäpäivä. Äiti oli luvannut että Helmi saa kutsua luokseen Ainon ja Maijun. [...] He alkoivat leikkiä ja heillä oli niin hauska, niin hauska. Sitten tuli äiti ja kutsui heitä kahvia juomaan ja jokainen sai rinkilänsä. (Koitto 22/1898)
Vanhaan hauskaan pappilantapaan tuotiin vähän ajan kuluttua pöydälle kahvia, vieläpä kaunis rinkiläkin. Sattui olemaan jonkun lapsen syntymäpäivä. (Koti ja yhteiskunta 5-6/1911)
Koitti viimein Kiljusen poikien syntymäpäivä. Suuri rinkilä oli leivoitu, ja isä ja äiti herättivät poikansa sillä, että kaasivat kumpikin täyden ämpärillisen kylmää vettä heidän vuoteeseensa. (Jalmari Finne: Kiljusen herrasväki. 1914)
Seuraavana päivänä oli Hellä-Elinan syntymäpäivä. Hellä-Elina täytti kaksi vuotta. Vaimoni oli leiponut rinkilän ja pikkuleipiä, ja puolen päivän aikaan tulivat herra ja rouva Malinen meille vieraisille, juhlimaan toivorikkaan vekaransa merkkipäivää. (Velikulta 12-13/1917)
Huomenna on minun syntymäpäiväni, äiti, eihän sitä vain unohdeta! Niin touhuaa Maija ja Matti joka vuosi määrättynä päivänä ja on oikein jännityksessä syntymäpäivänsä johdosta. On niin kovin tärkeätä heidän mielestään, että sitä päivää "vietetään", että äiti siksi päiväksi leipoo rinkilän, että siskot ja veljet laittavat syntymäpäiväpöydän ja että naapurin lapset saadaan kutsua syntymäpäiväkahville. (Koitto 1/1919)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti