Kolmas kirjamessupäivä vaati uutta otetta ja vaihdoin faktan fiktioon.
Ekaksi kuuntelin Paula Havasteen ja Johanna Valkaman ajatuksia naisista vuoden 1000 tienoilla. Molemmat kokivat selviytymisen ajan olosuhteissa haasteelliseksi ja (muun muassa) siksi kirjoittivat päähenkilöt, jotka olivat "selviytyjiä". Ajattelin ensin kotilieden ympäristöä ja ihmettelin, miksei selviytyminen myöhempinä aikoina lähes samoilla teknologioilla vetoa aiheena. Tarkemmin ajateltuna haasteita (ehkä) tuli muutostilassa olleesta yhteiskunnasta. Mutta kirjailijat puhuivat vain luonnosta.
Selviytyjäluonne ja päättäväisyys päätyvät päähenkilöiden ominaisuuksiksi todennäköisesti myös siksi, että sellaisista on kiva lukea ja kirjoittaa. Valkama totesi avoimesti tehneensä päähenkilöstään parantajan, sillä tästä syntyi juonta paremmin kuin emännästä. Ja näin(kin) nykypäivän arvostukset heijastuvat kertomukseen menneisyydestä.
Tokaksi ja vikaksi istuin dekkaripaneelin eteen. Mukana oli Terttu Autere, jonka kirjoista olen pitänyt niin paljon, että oli kiusaus mennä henkilökohtaisesti kiittämään ja kehumaan, mutta en sentään. (Näköjään en ole niistä blogannut. Suosittelen siis.) Toinen tuttu neljässä kirjailijassa oli Jyrki Heino, jonka syksyn uutuus oli mennyt minulta ohi. Nyt varattuna kirjastosta. (Aiemmin luettuna Kellari ja Kello)
Heino totesi lukijoiden olevan tarkkoja, mutta että häntä ei oltu vielä saatu kiinni faktavirheistä. Fiksusti hän totesi, että on kirjailijasta kiinni mitä yksityiskohtia ottaa mukaan. Lisäksi painotti jo kirjoitetun tekstin tarkistamista.
Paneelissa myös ollut Mikko Porvali kirjoittaa poliisien työstä itsenäisyyden ajalla. Hänelle oli nipotettu tekstissä mainitusta ravintolasta. Porvali totesi, ettei hän tiedä oliko ravintola siellä, mutta ainakin näin oli lähteenä käyttämäänsä poliisiraporttiin kirjoitettu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti