Kevätlomalla: Turun linnassa

Lounaan jälkeen suuntasin tiistaina Turun linnaan, jossa kutsui uusittu museon perusnäyttely. Luonnollisestikin tarkistin lipputiskillä kuvauspolitiikan. Ensimmäinen neiti osasi sanoa, että "ilman salamaa, vain omaan käyttöön", ja toverinsa täydensi tarkentavaan kysymykseeni, että "ei julkaistavaksi". Joten kuvitus siis aivan muualta (*).

Ensimmäiseksi päädyin pienoishoviin, jonka huoneet olivat niin hämärässä valaistuksessa, etten erottanut lasin läpi juuri mitään. Teema jatkui uudessa perusnäyttelyssä, jossa en erottanut muistiinpanovihostani edes puhdasta kohtaa, saati että olisin nähnyt mitä kirjoitan. Esillä ei minusta ollut kovin paljon valonarkoja esineitä, joten ilmeisesti haettiin tunnelmaa.

Juuri ennen pimeää perusnäyttelyä oli valon täyttämä ritarisali, jossa oli kaikenlaista kokeiltavaa, jopa aikuisille vaatteita. Jos olisin saanut ottaa näytettävän valokuvan, olisin viitsinyt heittäytyä mukaan. Hieno yksityiskohta on isot muovilevyt, jotka heittivät seinille väriä, jota siellä ennen aikaan on voinut ollakin.

Perusnäyttely oli rakenteeltaan varsin tavanomainen. Esinetiedot olivat esillä pienillä (ja kerran isolla) kosketusnäytöillä, minkä tajuamiseen meni hetki. Kaikki teksti sai kolmisensataa vuotta sellaiseen klimppiin, että erotus olisi vaatinut runsaasti aivotyötä. Painopiste oli vahvasti 1500-luvussa ja Juhana Herttuan ajassa. 3d-mallinnuksessakin siitä hypättiin suoraan 1900-luvulle. Vaikka olihan linna 1600-luvullakin ja kun jaksoi vaeltaa kaikkien tyylihuoneiden läpi pääsi 1500-luvun jälkeistä aikaa käsittelevään huoneeseen. (Ohjattiinkohan minut väärälle reitille? Kuljin minne käskettiin.)

Tyylihuoneissa pidin vauhtia yllä, mutta älysin hiljentää oikeassa kohdassa ja ihailin kustavilaisessa ruokasalissa silkille kirjailtuja tauluja, joiden tekijöistä erottui "11.11.1809 turussa Catharina Sophia Holmberg" ja "4.9.1901 Christina Bergbuell". Mahonkihuoneessa oli kaksi viehättävää häiveompelutyötä, jotka oli tehnyt Sophia Wiander 1820.

Päälinnan puolella on vaihtuvana näyttelynä Ritarin elämää, jossa todennäköisesti/ehkä/ilmeisesti kerrottiin Henrik Klaunpoika Dieknin vaiheista 1400-luvulla. Näyttely Enemmän kuin tuhat sanaa? Turun linna kirjallisuudessa ja taiteessa oli huomattavasti mielenkiintoisempi.

Toisin kuin aikaisemmilla kerroilla pidin tiukasti kartasta kiinni ja kiersin kaiken mahdollisen. Eli löysin tieni myös 1800-luvun pukujen luo sekä pieneen lelumuseoon ja ryijyjen keskelle. Tuttavalleni väitin illalla oleeni museossa "pari tuntia", mutta kassakuitti pääsymaksusta on leimattu 12:28 ja olin pihalla sopimassa tapaamista kyseisen tuttavan kanssa 15:40. Eli kolmisen tuntia.

(*) "Finland in the Nineteenth Century: by Finnish authors. Illustrated by Finnish artists. (Editor, L. Mechelin.)" s. 265, 265 ja "Kuvallinen Suomen historia vanhimmista ajoista nykyaikaan saakka" s. 189, digitointi British Library, jakelu Flickr Commons.