Seuraavan kynnyksen takana odotti nuori ja osaava opas, joka selosti talon neljä huonetta. Ensimmäisessä oli valokuvia sairaala-alueen kehityksestä. Oppaan selittäessä ensimmäisen lasareetin hienoutta/autuutta, mieleeni tuli potilaslista vuodelta 1761, jossa kuolleisuus oli kohtalainen.
Toisessa huoneessa oli lavastettu 1900-luvun alkupuolen (?) lääkärien vastaanottohuone, jossa nykyajan avokonttorien tapaan kaksi lääkäriä katsasti kahta potilasta yhtäaikaa.
Huoneen vitriineihin oli aseteltu paljon mielenkiintoista, jota en 12 tunnin paaston jälkeen oikein jaksanut omaksua. Esimerkiksi vuolletut stetoskoopit.
Kolmannessa huoneessa oli sairashuoneisiin liittyvää kalustoa ja neljännessä sekalaisempaa, m.m. laboratorioesineistöä. Opas kertoi asiantuntevasti entisajan senkan mittauksen. Kun hän alkoi selittää keuhkoihin työnnettäviä metalliputkia, pakenin toiseen päähän taloa. (Ja sain näin otettua valokuvat kysymättä lupaa.)
Turun lasareettimuseo esittelee siis lääketieteeseen liittyvää esineistöä, joten kuten omassa kontekstissaan. Opas olisi ehkä osannut kertoa enemmänkin lääkärien ja sairaanhoitajien työn muutoksista, mutta silti rinnastaisin tämän tehdasmuseon kanssa. Eli kyseessä ei ollut sairaalaväen museo, minusta. Tosin opasta haastatellessani sain kuulla, että museossa käy paljon ryhmisä sekä sairaalan henkilökunnasta että opiskelijoista. Eli on kuitenkin heidän museonsa, tavallaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti