Turku on aamuvirkulle sopiva kaupunki, tiistain ensimmäinen kohde aukesi 8:15. Mutta tämäkin jätti aikaa aamureippailulle. Ainesta moiselle olin tulostanut kulttuuripääkaupunkivuoden jäämistöön kuuluvista kulttuurikuntoilureittikuvauksista. Sellaisenaan mikään ei kiinnostanut eli kelvannut, joten tein oman versioni.
Sen ensimmäinen rasti oli ArkkitehTOUR:sta Kurjenkaivon kenttä. Paikan päällä en saanut oikein tolkkua millä maa-aleella oli sijainnut piikkilangoin ympäröity punavankileiri. Mutta näillä main siis.
Seuraava rasti oli Kerttulinmäki eli hirttomäki tai Mätäjärven kallio. Mukana sekä ArkkitehTOURilla että Ihmeellisessä Turussa. Entinen mestauspaikka siis.
Sitten kevyempiin aiheisiin Kupittaan puistossa. Minulle Kupittaa yhdistyy vain ja ainoastaan Kupittaan asemaan, jossa jäin vuosia sitten työasiossa matkatessani junasta. Eli ajattelin paikan olevan kaukana kaupungista, mikä teki Turun 1800-luvun huvittelualueista kirjoittamani tekstin itselleni käsittömäksi. Mutta Kupittaa olikin siis paljon lähempänä kuin kaukana. (Reitillä Ihmeellinen Turku)
Vielä lähempänä kaupunkia oli samassa tekstissä mainitsemani Surutoin, joka esiintyy poluilla ArkkitehTOUR ja Turku palaa kartalle. Sekä tietenkin omassani. Polkutekstejä yhdistelleen paikalla oli ensin Gadolinin suuri puutarha, josta 1800-luvun alkupuolella tehtiin huvipuisto. Sitä kohtasi konkurssi ja tulipalo. "Turun palon jälkeisessä Engelin ruutukaavassa sille ei ollut sijaa ja puisto vaipui unohduksiin." Ilmeisesti ei siis rajoittunut nykyisiin katuihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti