Dan Arielyn Coursera-kurssin A Beginner's Guide to Irrational Behavior neljännen viikon aihe oli työ ja motivaatio. Ariely on nimennyt IKEA-efektiksi havaintonsa siitä, että ihmiset yliarvostavat itse tekemäänsä, jonka vuoksi ovat nähneet vaivaa. Objektiivisesta laadusta piittaamatta lopputulos tuntuu arvokkaalta ja tekijä luulee muidenkin ajattelevan samoin. Hyvä muistaa kirjoitusprojektien valmistuessa.Viides viikko käsitteli itsekuria. Miten saamme itsemme tekemään pitkällä aikavälillä hyödyllisiä asioita ja jättämään haitalliset väliin?
Vieläkään tähän ei ole löytynyt helppoa vastausta. Eli lienee turvallista olettaa, että menneisyydenkin ihmisillä oli taipumusta sekä impulsiivisuuteen että vetkutteluun. Tosin on vielä epäselvää onko itsekuri opittu vai synnynnäinen ominaisuus. Jos edes jossain määrin opittu ja henkilö elää kurinalaisuutta arvostavassa kulttuurissa...
Kuudennen ja viimeisen viikon aiheena oli tunteiden vaikutus toimintaamme. Kun emme ole tunteiden vallassa (!) meidän on vaikea hahmottaa kuinka paljon tunteet voivat vaikuttaa. Toisaalta emme myöskään ymmärrä kuinka nopeasti sekä onnellisuus että onnettomuus hiipuvat.
Inhimillisyyteen liittyvät päätökset vaativat tunteita järjen lisäksi. Voi olla järkiperäistä jättää kaukaiset nälänhädät ja kansanmurhat huomiotta, mutta nykymaailman arvojen mukaan meidän pitäisi välittää niistä. Mutta monimutkaisina ongelmiin ei synny tunnereaktiota. Sen aikaansaanti onnistuu nostamalla esiin nimetty ja valokuvattu kärsijä, joka saa Arielyn kokeiden mukaan kukkarot aukeamaan.
Tästä herää ajatus entisaikojen nälänhädistä, joihin piti reagoida etäältä ja kvantitatiivisen tiedon varassa. Ja reagointi jäi hitaaksi ja vähäiseksi.
Positiivisemmin, tunnistettavan henkilön esiinnosto on yleinen faktakirjoittamisen keino saada lukija kiinnostumaan isommista asioista.
Kuva: George Eastman House. Flickr Commons
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti