tiistai 29. toukokuuta 2012

Viikonloppuna Kuopiossa päähän pälkähtänyttä

1. Hotelliaamiaisella luin Savon Sanomia. Lähes sivun kokoisella jutulla selostettiin Ilmavoimien kuvadigitointia. Kiinnitin erityisesti huomiota kohtaan
"Aivan kaikki dokumenttiarkiston kuvat eivät ole päätyneet sähköiseen arkistoon. Osa materiaalista jäi syrjään yksityisoikeudellisten syiden vuoksi, samoin erityisen raa'at kuvat onnettomuuksista on raakattu pois." 
 Arkistoetiikkaa vai seulontaa, joka muuttaa historian kuvaa?

2. Poikkesin tuomiokirkkoon. Aivan tavallinen aikansa tuote. Ainoa pysäyttävä asia oli eteisen infotaulu, jossa piirroskuvat elävöittivät asian, joka monessa muussa paikassa olisi ollut pelkkää tylsää tekstiä.

3. Puolentoista tunnin järviristeilyllä ihailin maisemia ja mietin mitkä olivat erämaaliikkujien mietteet 1000 vuotta sitten. Täytyi olla aivan eri kansaa kuin Satakunnan jokilaaksoon jämähtäneet.

4. Kiipesin Puijolle autotietä (miinuspisteitä kävelyreitin näkymättömistä opasteista). Alas pääsin metsässä kulkevaa polkua, jonka opastustaulut enimmäkseen kertoivat luonnonhistoriasta. Mitään ei tapahtunut ennen matkailun alkua 1800-luvulla? Ei esihistoriallisia löytöjä eikä kansanperinnettä? (Puolet tauluista jäi reitin valinnan vuoksi näkemättä. Näköjään löytyvät verkosta, ei ole lisää historiaa.)

5. Kävin kansallispuku- ja kansanpukunäyttelyssä. Mielestäni esillä ei ollut alla olevia kuvia (Bonde i Savolax, Bondflicka och hustru i Savolax), jotka löysin Uppsalan kirjaston tietokannasta. Matkalukemiseksi olisin voinut ottaa Martti Wuoren kirjan Savon sydämessä, mutta en. Ja Aino-Maria Heikkisen gradu Heinää ja vettä? Heinäveden seurakunta nälkävuosina 1865-1869 olisi kesäpäivänä ollut hieman liian raskasta asiaa.
6. Kuopiossa, kuten jokaisessa (?) Suomen kaupungissa, on talojen seiniin kiinnitetty muistolaattoja henkilöille ja asioille. Erikoista oli laattojen huoliteltu ulkonäkö. Ja se, etten useimmissa tapauksissa tiennyt mistä oli kyse.

Kotiin palattuani luin perjantaisen Talouselämän, jossa Elina Lappalainen kirjoitti QR-koodeista mainiten, että Walesissä on "kaupunki, jossa rakennuksiin kiinnitetyt koodilaatat linkkaavat niistä kertoviin Wikipedia-artikkeleihin käyttäjän omalla kielellä". Ehkä mielummin kuitenkin pieniä arvoituksia.




2 kommenttia:

Kari Hintsala kirjoitti...

Meillä Turussa on Ursininkatu ja muistolaatta sen varrella olevassa talossa, jossa Suomen työväenpuolue perustettiin 1899. Wikipedian mukaan Nils Robert väitteli tohtoriksi roomalaisten sotataidosta! Ja myös ehti hän olla aatelissukunsa päämiehenä valtiopäivillä ja maanpaossa Neuvosto-Venäjällä - sellaista se oli elämä 1900-luvun alussa.

Amma kirjoitti...

Onpa kiva, että olet käynyt Kuopiossa lomailemassa:) Säät ainakin suosivat! Tuosta laatta-asiasta, olen muistaakseni jostakin lukenut, että Kuopiossa on muistolaattoja suhteessa eniten Suomessa. Aika monesti minäkin kyllä olen ihan pihalla, mihin ne liittyvät. Viimeisen laatan Viktor Barsokevitshista sentään löytyy blogistani jotain http://ammankirjablogi.blogspot.com/2010/10/victor-barsokevitsch.html