Nordiska museetissa en voinut käyttää koko sunnuntaipäivää (13.5), kun piti päästä aurinkoon ja Skansenille. Kyseisestä alueesta olin nähnyt vain yhden kulman vuosia sitten ja jäänyt käsitykseen, että paikka vaatii runsaasti aikaa.
No, jaa. Jättämällä eläimet rauhaan pari tuntia olisi kyllä riittänyt. Mutta oli mukava kulkea rauhassa ja harjoitella ruotsin suullista käyttöä (lue: kiusata talo-oppaita typerillä kysymyksillä.)
Pääkohteeni oli Laxbrogården. Kiitos
Jan Granathin maaliskuisen blogitekstin tiesin, että tarjolla olisi sukulaisvierailu. Kyseisessä 1600-luvun puolivälissä rakennetussa "vuorimiehen" talossa kun on emännöinyt esitätini! Ja todennäköisesti suorat esivanhempani Falunin ympäristössä asuivat tai vierailivat samannäköisissä rakennuksissa. (Aivan niinkuin suomalaiset esivanhempani ovat asuneet suomalaisten ulkoilmamuseoiden rakennusten näköisissä taloissa, mutta tämä nyt vaan oli sykähdyttävämpää.)
Eniten aikaa vietin pienessä kaupunkimaisemassa, joka taloista useimmat olivat Tukholman Södermalmilta.
Mauste (eli sekatavara)kauppias 1800-luvulta jaksoi poseerata vielä suorittamani kuulustelunkin jälkeen. Ammattilainen asialla.
"Kaupungin" lähellä oli tämä viehättävä puutarha ja näkymä varsinaiseen kaupunkiin.
Puutarhaan piti palata uudelleen, kun rastimaani karttaa tarkastaessani huomasin, että olin jättänyt noteeraamatta Emmanuel Swedenborgin huvimajan!
Olin jo lähes portista ulos kun silmäkulmastani huomasin tupakka- ja tulitikkumuseon. Se osoittautui isommaksi ja antoisammaksi kuin luulin eikä aika riittänyt kunnon tutustumiseen. Ehdin sentään nähdä elämäni ensimmäisen tupakkakasvin ja pitelin lahjakaupassa liitupiippua. Jätin ostamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti