Sunnuntai ja maanantai Pietarissa

Sunnuntain pääohjelmana oli Eremitaasi, joka ei nyt neljännelläkään käynnillä pettänyt odotuksia. Saleissa harhaillessa kohtasin mm. myrtsin mimmin, jonka infoplakaatti oli hukassa.

Esittelen tarkoituksella etsimiäni ja tarkasti katsomiani esineitä joskus myöhemmin, ettei blogiin tule ylen pitkää Pietari-pätkää. Mutta muistaessa kerron, että saapumalla museolle puoli tuntia ennen aukeamista ei tarvinnut seisoa niin pitkässä jonossa kuin alla olevassa kuvassa on eikä myöskään odotella narikan luona poistuvilta vapautuvia koukkuja. Niin, ja sisäänpääsyn lisäksi kannattaa ostaa lippu kultahuoneen englanninkieliselle kierrokselle (jollei osaa venäjää). Kyseinen tunti oli hintansa väärtti.

Viiden tunnin museokierroksen (sis. lounastauon) jälkeen vahvistauduimme Cafe Singerissä ja uskallauduimme tilaamaan menusta löytyneen paikallisen juoman, jonka ainesluettelo palautti mieleen 1500-luvun simareseptit. Hyvää oli.

Maanantaina paistoi ensimmäistä kertaa aurinko. Ohjelmassa oli Pietari suuren tuvan katsastus. Sinne(kin) kannatti maksaa kuvauslupa, tarjoilen nämä(kin) otokset myöhemmin. Mutta tuvan läheisestä kaakeliseinästä tähän väliin todiste, että venäläiset eivät ota kaikkea historiaa tiukkapipoisesti:

Tuvan jälkeen tarkoitus oli jatkaa taidemuseoissa, mutta kauniin sään kunniaksi ihailimme niitä vain ulkopuolelta. Marmoripalatsi ja Aleksanteri III:n ratsastajapatsas:

Kierroksemme toi meidät Nevskille sellaiseen kohtaan, että vain muutamalla askeleella pääsimme katsomaan mainoksista tuttua uutta ruokakauppaa, jossa oli luotu Art Nouveau -tunnelma, josta kriittinen silmäni ei löytänyt mitään vikaa.

Paluumatkalla hotellille ohitimme vielä yhden palatsin, jonka ulkoseinässä huomasin Leninin muistolaatan. Profiilin tunnistin ja nimen erotin, mutta en muuta. Kieltämättä kaupungista saisi kielitaitoisena enemmän irti, mutta hieno oli anti näinkin.