Museon yläkerrassa odottivat vieraammat kulttuurit, joiden korkkarityyli ei ole minun elinaikanani ollut muodissa:
Silmiinpistävää oli suomalaisugrilaisen huoneen hienovaraisesti/hienostuneesti/köyhästi koristellut esineet verrattuna esimerkiksi siperialaiseen otokseen. Siperiasta nämä:
joista jälkimmäinen tuohesta tehty ovi. Sukulaistemme tuotanto:
Kierrettyämme yläkerran olimme jo tekemässä lähtöä, mutta sitten tajusimme, että olimme kiertäneet vasta yhden päädyn museosta... Toisen päädyn yläkerrassa oli yllättävän iso osio Venäjän alueen erilaisista juutalaisryhmistä sekä pienempi osio jostain nomadikulttuurista. Myöhemmin selvisi, että meiltä oli jäänyt näkemättä museon aarrekammio, mutta ohi meni myös moni huone, joissa näyttelyn rakennus oli parhaillaan käynnissä.
Suuri osa museosta oli äskettäin uusittu, mutta jotain vielä siis tulossa lisää.
Alakerran täytti pukukavalkaadi, joka oli saanut inspiraation vuonna 1867 pidetystä ensimmäisestä etnograafisesta näyttelystä. Hieman pahanenteiseltä kuullosti korvaani seinätekstin loppu, jossa todettiin tämän uusionäyttelyn tarve "not only as a tribute to historical memory, but also as evidence of cultural links among the numerous peoples indigenous to Eurasian space." Minkä on Venäjä yhdistänyt, sitä ei sovi eri vitriiniin eristää? (Vitriineistä puheenollen, pahoittelen kuvien heijastumia.)
1 kommentti:
Hienoja hattuja!
Lähetä kommentti