Aktiviteettia arkistossa

Taannoin mainitsemani Parmasen kokoelma Kansallisarkistossa palasi olohuoneen paperikasoja pöyhiessäni mieleeni ja lähdin pitkähkön tauon jälkeen Rauhankadulle tekemään elämäni toista sähköistä tilausta. Taaskin vapaita tekstikenttiä käyttäen.

En ollut aikoihin nähnyt yhtä sekalaista materiaalia kuin eteeni saamissa kansioissa oli. (Jollei oteta huomioon niitä olohuoneeni kasoja.) Vanhoissa kirjekuorissa saattoi olla puhtaaksikirjoitettuja sivuja tai epämääräisiä lippusia. Kaikki potentiaalisia aarteita. Selasin "Opettaja J. A. Savinlahdelta, Pori, saatu kahteen vihkoon kirjoitettuina henkilökohtaisia muistiinpanoja passiivisesta vastarinnasta Porissa ja Satakunnassa 1899-1906" Kokemäkeä silmällä pitäen, mutta sieltä löytyikin Vähtäri Kauvatsalta eli suhteellisen läheinen sukulainen!

Kaukaisempia sukulaisia olivat Arno ja C.M. Hohenthal. Edelliseltä oli haastatellen saatu lyhyehkö pätkä aiotusta Bobrikoffin murhasta. C. M. Hohenthal taas oli kirjoittanut pitkät pätkät John Graftonin aselastin tuonnista. Jossain kotiarkistossani on samasta aiheesta Hesarin leike, jossa C. M. mainitaan, joten tämä oli jossain määrin tuttua tarinaa.

Sen sijaan yllätyin kun mummoni sedältä S. A. Hohenthalilta (myöh Harima) haastatellen saadut tiedot John Graftonista eivät olleetkaan kuulopuheiden kertomista vaan hän on itsekin mukana tarinassa ja kertoi muustakin aktivismista. Tarkistin muistelmakirjansa ja totesin, että siinä oli kyllä jääkäriliikettä enemmän kuin muistin, mutta en selaillen löytänyt sanaakaan aselastista enkä vangitusta everstistä. Näistä Samuli oli vuonna 1931 muistellut seuraavat pätkät:

"Saapui sitten tieto "John Graftonia" kohdanneesta onnettomuudesta ja että oli ollut pakko räjäyttää laiva ilmaan. Tohtori Alarik Strengell soitti silloin Hohenthalille, joka tällöin nuorena konttoristina asui Kokkolassa, ja kysyi tältä olisiko hän halukas lähtemään mukaan Öijän saaristosta hakemaan muutamia tärkeitä tavaroita. Olisi lähdettävä eläinlääkäri Millerin siellä olevaan huvilaan. Hohenthal oli heti valmis. Mukaan lähtivät myös Miller, Strengell, satamakapteeni Strömbäck y.m. Pimeässä aseet oli haettava paikasta, josta venäläinen sotalaiva Slava oli ainoastaan noin 1-2 kilometrin päässä. Kun ei varmuudella tiedetty oliko siinä oleva sotaväki mahdollisesti löytänyt aselaatikot, lähtivät eläinlääkäri Miller ja Hohenthal tiedustelumatkalle, mutta osoittautui, että laatikot olivat vielä siellä minne ne väliaikaisesti oli piiloitettu. Ryhdyttiin nyt kiireisesti toimiin, sillä oletiin vakuutettuja siitä, että ryssät aamulla tarkastaisivat saaret ja muun lähiseudun. Airoihin pantiin villatukot. Siten soutu tapahtui äänettömästi. Panos- ja revolverilaatikot upotettiin mereen, mutta niin matalalle, että ne myöhemmin helposti voitaisiin pohjasta nostaa. Kiväärilaatikot eivät sitä vastoin uponneet ennenkuin niihin oli tehty reikiä. Syksymmällä haettiin sitten laatikot hinaajalla merestä."
"Revolverit olivat sitävastoin hirvittäviä aseita. Niinpä kun Hohenthal ampui noin 50 metrin päästä ladon seinään, meni vahva hisri aivan poikki."
"Eräänä päivänä sai Hohenthal sitten kapteeni Savanderilta määräyksen lähteä muutama mies mukanaan Kokkolan ulkosatamaan Ykspihlajaan, jonne odotettiin Oulusta lähetettyä tärkeätä vankia. Ouluun oli ollut sijoitettuna tullilaiva, jonka nimeä Hohenthal ei muista. Se saapui kapteeninsa johdolla Ykspihlajaan. Laivassa oli oululaisia suojeluskaartilaisia lujasti aseistettuina. He jättivät passituksen ohella Hohenthalille venäläisen korkeamma santramieverstin, jovialisen, vanhahkon herran, joka kohteliaasti kumarteli peläten henkeään. Eversti pistettiin Ykspihlajassa olevaan putkaan, jota tarkasti vartioitiin. Tuotti suurta päänvaivaa kun ei tiedetty minne mies olisi lähetettty. Lopulta hän 2-3 päivän kuluttua laskettiin vapaaksi kun hän ensin oli antanut kirjallisen lupauksen siitä ettei milloinkaan enää tulisi santramitehtävussä Suomeen."

P.S. Lisää sortovuosiaktivismimustelmia löytyy Johan Kockin kirjasta Seitsemän päivää keskusasemalla.