sunnuntai 2. tammikuuta 2011

Kerääntynyttä

Elkan blogissa mietittiin pikkujoulukuvien arvoa:
Henkilölle joka tutkii vaikkapa 2360-luvulla meidän aikaamme, niin ne pikkujoulukuvat voivat kertoa tämän ajan yhteiskunnasta huomattavasti ennemmän kuin ne yksittäiset tiedonjyväset. Ainakin niistä voi seurata suomalaisen juomakulttuurin kehittymistä. Ja monissa tapauksissa pikkujoulujen seurauksena niitä 'oikeita' asiakirjoja on voinut kertyä mm. poliisin tai terveydenhuollon arkistoon...
Turun Tilda mietti historianopetuksen metodeja. Kommenteihin kertyi monenlaisia muistoja historian tunneilta.

Jos vielä muistaa itsenäisyyspäivän juhlien tanssista noussutta keskustelua, niin kannattaa lukea Anders Lindkvistin essee Tre umgängesdanser män emellan.

Karjalan tutkimuslaitoksen blogissa Ismo Björn kertoi Veijo Saloheimon kirjasta Entisen esivallan alle, uusille elosijoille. Ortodoksikarjalaisten ja inkerikkojen muutto 1500- ja 1600-luvuilla.

Salla Brunou oli paneutunut Antti Häkkisen väitöskirjatutkimukseen Rahasta - vaan ei rakkaudesta. Prostituutio Helsingissä 1867-1939.

Kansanperinne blogissa luettiin Antero Heikkisen väitöskirjaa Paholaisen liittolaiset - Noita- ja magiakäsityksiä ja oikeudenkäyntejä Suomessa 1600-luvun jälkipuoliskolla.

Markus Ylimaa oli lukenut Erkki Tuomiojan kirjan Jaan Tönisson ja Viron itsenäisyys ja todennut
Hyvän historiankirjoituksen merkkinä toimii myös, että lukukokemus herättää kiinnostusta tutkimusteemaa kohtaan. Ainakin itselläni heräsi Tuomiojan teoksen jälkeen kiinnostus lukea hieman lisää Viron 1800-luvun lopun ja 1900-luvun ensimmäisen puoliskon murrosvuosista. Niissä on samaan aikaan jotain tuttua mutta myös hyvin vierasta.
Tampereen yliopiston historian opiskelija Nora jakoi oppimispäiväkirjansa kurssilta Historiallinen maailmankuvatutkimus ja kertoi opiskelun tuottamista oivalluksista.

Googlen uusi palvelu sai Matti Mattilan tutkimaan nimien ja ideoiden esiintymistä ajassa.

Eva Ahl-Wariksen ajatukset på svenska kulkivat joulusiivouksesta arkistonmuodostukseen.

Polttopuita keräävä nainen on kirjan More Russian Picture Tales kuvitusta.

2 kommenttia:

Arttu kirjoitti...

Olen miettinyt tuleeko 2300-luvulla enää olemaan koko valokuvia kun tuntuu että kaikki muuttuu aina vain virtuaalisemmaksi ja elektroniseksi. Meidän pitää osaltamme tehdä seuraavien polvien tutkimukset helpommiksi ja laittaa kuvien taakse aika ja paikka sekä kuvassa olevat henkilöt.

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Jollei ihmisevoluutio ole tuhonnut näkökykyä, niin eiköhän kuvia 2300-luvullakin jossain formaatissa katsella.

Kuvien dokumentointi ei ole koskaan huono idea. Listaan "aika ja paikka sekä kuvassa olevat henkilöt" on lisättävänä vain "tilanne".