Toistaiseksi ikävimmäksi kokemani sukututkimuslöytö oli 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa elänyt esi-isä, joka oli aikuisiällä haettu holhouksen alaiseksi. Oikeuspöytäkirjoja ei käsittääkseni ole oleellisilta vuosilta säilynyt, joten en tiedä oliko syynä juoppous vai muu älyttömyys. Vastaus voi joku päivä tulla vastaan sanomalehdistä,
Posttidningar julkaisi 13.8.1803 tällaisen pinon suomalaisia holhouksen alle ottamisia, jotka ilmeisesti piti julkisesti kuuluttaa.
(Oulu: Elias Annunen, holhoojana Lars Sanki; Muhos: Adam Määttä, holhoojana Olof Gren; Iijoki: Jacob Sarela, holhoojana Matts Lalli; Siikajoki: Anders Lammasoja, holhoojana vaimo Brita ja Olof Salois) (Salo: Per Mickelsson Mikkilä, holhoojina Daniel Mikkilä ja Pål Pålsson Huhtala; Liminka: Hans Könönen, holhoojina Henrik Vanhala ja Elias Markurela; Liminka: Simon Antila, holhoojana Josef Antila) (Liminka: Hans Bisi tai Nikula, holhoojana Anders Pyhtilä; Loviisa: Carl Fredrik Holmberg, holhoojana Carl Fredrik Westberg) Samantyyppisiä ilmoituksia sanomalehdestä Posttidningar 19.6.1806:
(Urjala: Anders Johansson Immala, holhoojana Bertil Alli; Mynämäki: Henrik Henriksson Mattila, holhoojana Anders Jacobsson Sikilä) (Lemu: Malakias Lauren, holhoojana Eric Johan Saren)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti