Tiisatiaamun aloitti Kaisa Häkkinen kertomalla kirjoitetun suomen kielen kehityksestä 1500-luvulla. Osoittautui yllättävän mielenkiintoiseksi. Ennen Agricolaa oli saatu paperille tekstiä, jossa me oli myö. Tämä proto-Gottlund tullut jyrätyksi kuten seuraajansa 1800-luvulla.
Kulttuuriteemaan kuului myös seuraava esitys, jossa Tuija Laine argumentoi kirjakulttuurin pysyneen 1500-luvulta samanmuotoisena 1700-luvun loppuun asti.
Ulla Koskinen veti työn alla olevasta väitöstutkimuksestaan johtopäätöksiä 1500-luvun hallintokulttuurista aatelin näkökulmasta. Tuli taas mieleen oma työpaikkani niinkuin voudin asemaa pari kuukautta sitten hahmotellessani. Kommunikaatiossa tärkeintä miltä se näyttää, ei selvää hierarkkiaa, ei selviä käskyjä, kaverisuhteet tärkeitä selviämiselle ja menestymiselle.
Lounaan jälkeen puhui Anu Lahtinen 1500-luvun muutoksista aatelisperheen näkökulmasta. Uskonpuhdistus toi taloudellisia mahdollisuuksia ja perintökuninkuus vei valtaa. Ainakin kirjeiden kirjoittajien kynä summeerasi, että "ennen oli asiat paremmin".
Suvianna Seppälä esitti tiiviisti väitöskirjansa tuloksia. Sarjassa kirjoja, jotka ihan-oikeasti-pitäisi-lukea. Mats Hallenberg (jonka kirja voudeista on myös e.m. kategoriassa ja parhaillaan kirjastosta lainassa) reflektoi viimeisessä puheenvuorossa muutoksen lisäksi jatkumojen tutkimista ja ennen kaikkea lisää tutkimusta.
Tulevasta tutkimuksesta tai yhteistyön muodoista ei loppukeskustelulle varatun tunnin aikana syntynyt kovinkaan vilkasta keskustelua. Mutta laajempi yhteistyö olisi tärkeää.
Kulttuuriantropologinen vierailu ammattihistorioitsijoiden pariin ei tuottanut suuria revelaatioita. Edes julkisen keskustelun vähyys ei yllättänyt - valitettavasti. (Itse yritin parhaani mukaan pitää suuren suuni kiinni. En onnistunut - valitettavasti.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti