Sattui eräänä päivänä kotiini tulemaan sunnuntaikoulun opettaja Ruotsalaisen rannoilta.
Puhuttiin asioista ja minä viimein kysyin:
- Onkos teillä Rutalahdella iltakoulua?
- Ei ole koska ei ole opettajaa.
Mietittiin eikö sillä kulmalla tosiaankaan olisi opettajaa ja tultiin siihen, että sunnuntaikoulun opettaja, ryhtyisi myöskin iltakoulun opettajaksi, pidettyään aina oman koulunsa aamupäivällä. Iltakoulun hän alkaisi ja lopettaisi rukouksella ja olisi läsnä muutenkin, vaikka jättäisikin varsinaisen laskemisen ja kirjoituksen opetuksen Ilmavallan pojalle, joka oli käynyt neljä luokkaa lyseota. - Sunnuntaikoulun opettajan kautta antaisivat ihmiset arvoa koululle ja katsoisivat sitä vakavaksi, tuumimme me.
- Ei siis muuta kuin, että alotatte, sanoin tämän jälkeen.
- Tulkaa te koulua alkuunpanemaan ja jakamaan kullekin oppilaalle sopivaa kirjoittamista ja laskemista, me sitten jatkamme, sanoi hän.
- Miksen minä tulisi, jos vaan tarvitaan. - Ensi sunnuntaina kello neljä iltapäivällä olen teillä. Ilmoittakaa ihmisille,että tietävät tulla.
Ja juhannuksen edellisenä sunnuntaina oli kaunis, auringonpaisteinen pyhäpäivä.
Läksin jo aamulla liikkeelle, jotta ehtisin käydä torpissa ja taloissa pyytämässä ihmisiä kouluun.
- Laittakaapas tekin poikanne iltakouluun, sanoin eräälle ukolle, joka tuli vastaani tiellä. - Siellä oppii laskemaan ja kirjottamaan.
- Ei hän sitä tarvitse - Meidän pojasta taitaa jo ilmankin tulla herra, sillä hän osaa kirjoittaa ja tekee niin viinin kirjotuksen, ettei sitä osaa kaikki lukeakaan. - Näin ilmaisi ukko mielensä kirjoiuksen suhteen.
Puolen tuntia piti selittää, ennenkuin sain ukon ymmärtämään, mitkä seikat ne ovat, joika tekevät kirjotuksen hyväksi eivätkä vaan pienet kirjaimet.
Tultuaan selville iltakoulun tarkoituksesta lupasi ukko poikineen tulla kouluun.
Perille tultuani oli jo montakymmentä nuorta ja vanhaa sunnuntaikoulun opettajan kutsumina talossa odottamassa. Tiesin, kenen ansio oli että ihmisiä tuli.
- Tästä puoleen otan aina selon, kehen minkinlaisissa asioissa paikkakunnalla luotetaan. Hänen kannatuksellaan on sitten hyvä alkaa ajattelin.
- Ettekös pelkää tulevan itsellenne ja emännällenne häiriötä, jos iltakoulu pidetään talossanne. Kokoontuu paljon vieraita, joille tekee mieli tarjotaksenne - Voi tulla ajan ja tavaran hukka, sanoin isännälle.
- Me emme ota asiata siltä kannalta. Meillä on aina varma kokouspaikka. Me ajattelemme, etteivät vieraat mitään ota, jos eivät annakaan vasten meidän tahtoamme. Ja töillemme me menemme, jos ne vaativat, vastasi isäntä - ja vieraat poistuivat myöskin ajallaan.
Olin mieleissäni, että tämä isäntä otti näin asian. Monta kertaa olivat emännät tai isännät keksineet kaikellaisia verukkeita, kosk' eivät tohtineet taloonsa iltakoulua ottaa, syystä että pelkäsivät täytyvänsä vieraille tarjota ja tavaraansa kuluttaa.
Jos tästä lähin menen jonnekin iltakoulua pyytämään, kerron aina, mitä tämä isäntä lausui, päätin itsekseni - niin totta lupaavat huoneensa.
Helppo oli itse koulun alkuun paneminen. Puhuttiin ja selvitettiin asiata ja senjälkeen kirjoitettiin kouluun neljäkymmentä oppilasta.
torstai 6. elokuuta 2009
Kesää Asikkalassa
Sanomalehtiarkistoon tulee tuoreempaa tavaraa ilmeisesti koko ajan lisää, joten täytyy toisinaan kokeilla vanhoja tutkimuskohteita uudelleen. Hakusana Ilmavalta löysi Päivälehdestä 31.7.1900 nimimerkki L.V:n kirjoituksen Kesätyömailta, joka vaikuttaa tosiperäiseltä, vaikka en tiedäkään kummasta Ilmavallasta olisi poika lyseoon asti lähetetty. Iltakoulu käsitteenä minulle uusi. Pitkänpuoleinen ote tekstistä:
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti