Minä luulin, että Turun kehruuhuoneella 1700-luvulla pakkotyö paikkaa hallinnoineen tehtailijan hyväksi olisi ollut tarpeeksi kamalaa. Mutta Satakunta lehdessä julkaistiin 17.4.1890 seuraava teksti otsikolla Muinaisajalta:
"Vuonna 1760 oli Turun kehruuhuoneessa vahtimestarina Jaakko Cavonius, joka monena edellisenä vuotena omanvoiton saavuttamiseksi oli harjoittanut mitä kauheinta menettelyä kehruuhuoneen vankeja kohtaan. Hän vaati vankien ostamaan häneltä kaikki elämänsä tarpeet kalliimmasta hinnasta, niin että hän ruistynnyriltä otti 80 "sillinkiä", meidän rahassamme tekevä noin 5 markkaa 62 penniä, ja sen mukaan kaikista muista elintarpeista, jonka tähden vangit ovat saaneet hirmuisesti kärsiä.
Estääksensä etteivät vangit muualta saisi elämänsä tarpeita hankituksi kuin häneltä, kielsi hän, ettei kukaan saanut heille viedä ilmaiseksikaan, lahjaksi laupeudesta, minkäänlaista ruokatavaraa. Ei laskenut vankien luo sukulaista eikä outoa, syystä että varkain oli viety vankikurjille maitoa, leipää ja kalaa. Näitä lahjainviejiä oli hän kohdellut törkeillä sanoilla, potkinut maitoastiat rikki, lyönyt ja ajanut pois niiden viejiä. Tällaisen menettelyn takia kuoli 6 vankia nälkään Cavoniuksen vahtimestarina olon aikana. Vangit söivät, kun vaan saivat, kalojen perkauksia ja mäskiä. Viho viimeinkin tuli tuo vahtimestarin omavaltaisuus julkisuuteen seuraavan tositapauksen kautta.
Kolme kehruuhuoneessa olevaa naista päättivät vapauttaa itsensä tuosta viheliäisestä elämästä siten, että tukehuttivat erään kehruuhuoneessa olevan naisen kaksivuotiaan lapsen vesikaukalossa, jonkatähden he joutuivat linnaan ja oikeuden eteen tekemään selvää tuosta lapsen murhasta. Oikeudessa sanoivat naiset tehneensä tämän teon sentähden, että siten pääsisivät nälkään kuolemasta. Vahtimestari vaadittiin myöskin tutkittavaksi, ja tuomittiin menettämään virkansa ja 8 vuorokauden vesi- ja leipävankeuteen. Vahtimestari Cavonius ei tyytynyt tuomioon, vaan meni ylioikeuteen, jossa luuli pääsevänsä vapaaksi. Ylioikeus tuomitsi hänet eroitettavaksi virastaan, 28 päivän vesi- ja leipävankeuteen ja julkiseen kirkonrangaistukseen.
Mutta kun asia tuli kuningas Adolf Fredrikin tutkittavaksi, tuomitsi hän Cavoniuksen kaksi tuntia seisomaan rauta kaulassa paalun juurella Turun torilla. Paaluun, Cavoniuksen pään ylipuolelle, kiinnitettiin taulu, jossa oli hänen rikoksensa luettavana. Sitäpaitsi tuomittiin hän rangaistavaksi 40 parilla raippavitsoja kuin myös elinaikaiseksi työvangiksi Viaporiin ja vielä Helsingin kaupungin torilla seisomaan samoin kuin Turun torillakin. Cavonius kärsi rangaistuksensa Turussa tammikuun 10 päivänä 1761, mutta matkalla Viaporiin kuoli hän Pohjan pitäjässä vankienkuljettajan luona."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti