Tähän kirkkoon tuli siis kirkkoherraksi Gustaf Johan Berner vuonna 1688. Hollolan kirkkoherrana ollessaan hänelle uskottiin myös lääninrovastin tehtävä. Pappilan lisäksi hänen hallinnassaan oli ratsutila Pyhäniemessä. Hollolan pappila, entinen kuninkaan kartano, ei ollut rakennuksiltaan mitenkään mainittava, vaan aivan tavallinen maalaispappila Vesijärven matalan lahden liepeillä, kirkon ja järven välissä. Miespihan itäisellä, järvenpuolisella sivulla oli malka- ja tuohikattoinen asuinrakennus, jossa oli mm. 2 kamaria; toisessa näistä oli kirkkoherran kirjasto. Rakennuksen keskiosassa oli tilava asuintupa ja toisessa päässä asuintuvasta sekä pihalle että järven puolelle johtava eteisen erottama leivintupa, kaikki uloslämpiävin uunein. Pohjoisella sivulla oli ns. piispantupa eli vierastupa kamareineen. Läntisellä sivulla oli kahden puolen porttivajaa kaksi tallia ja kaksi pirttiä eteisineen sekä savupirtti palveluskuntaa varten. Runsaslukuiset, ilman erityistä järjestystä pystytetyt harmaat talousrakennukset olivat ajan tavan mukaan osin miespihan lähellä, osin kauempana.
Bernerin ensimmäinen vaimo Anna Eosander kuoli 6.2.1691 24-vuotiaana. Hänet ja kolme nuorena kuollutta lasta siunattiin kirkon alttarin eteen, muhkeaan holvihautaan. Leposijan peitoksi Gustaf Berner hankki 2m 12cm pitkän ja 1m 54cm leveän laakean kalkkikivipaaden, jossa on molemmissa ylänurkissa serafinpäät, oikeassa alanurkassa pääkallo ja vasemmassa tuntilasi sekä paaden keskellä puurungolla istuva lintu lehti nokassaan.
Här hwilar ProbstinnanSiitä montako ja minkä nimistä lasta kirkkoherralla oli kaikkiaan ja kuinka moni oli ensimmäisestä avioliitosta ja kuinka moni toisesta avioliitosta Anna Carsteniuksen kanssa on eri lähteissä varsin eroavia tietoja. Yksi lapsista oli kuitenkin noin vuonna 1686 syntynyt Helena ja hänen äitinsä syntymäajan perusteella Anna Eosander.
i Hållola död 6 februarij
Ao 1691 gamal 27 Åhr med sine
barn Schanne Gustavo Mar
gareta och Mans Berner
Esay 57 Cap V2 The rättfärdige
warda borttagne för olyckone och
the som rederlige föe sig wandrat
hafwa komma til fridh och hwilar
uthi Heraans camrar
Job 19 Iag vet at min förlossare/
lefwer och han skal på sistone uppväcka mig af iordene/
och iag skal sedan hedh thesso/
min hudh omkläd warda och skal i mit kiöt få see Gudh
Paikkakunta oli vaurasta viljelysseutua. Hollolan pappilan savimultamaat olivat Bernerin sinne asettuessa heikossa viljelyksessä etupäässä liiallisen kosteuden takia. Berner ryhtyikin välittömästi ojittamaan tiluksiaan ja tässä hän oli hyvä esikuva koko paikkakunnalle. Edellisen kirkkoherran aikana Pyhäniemen iso ratsutila oli ollut pitäjän huonoimpia tiloja pääasiassa syystä, että Vesijärven tulvat keväisin ja syksyin pahasti vahingoittivat sen alavia rantapeltoja. Berner sai taivutetuksi paikkakunnan talonpojat huomaamaan Vesijärven ahtautuneen lasku-uoman perkauksen hyödyn ja lupaamaan riittävästi päivätöitä. Ja pian Hollolan ja Asikkalan miesten yhteisin voimin kaivettiin uusi laskuoja Vääksyyn. Työ ei ollut suinkaan vähäinen, silllä kannaksen leveys oli noin 700 syltä. Työn valmistuttua Vesijärven pinta laski hyvän joukon ja vanha lasku-uoma kerrassaan kuivui.
Bernerin päästyä tehokkaammin viljelemään ja monipuolistamaan viljelyksiään mm. humalalla, pellavalla ja hampulla, mainittiin Pyhäniemi eräänä pitäjän parhaimmista taloista. Vain sen metsämaa oli ”vuorien ja louhikkojen takia” heikonlaista. Kartanon sijainti oli kaunis.
Berner paransi myös kalastuksen edellytyksiä kaivattamalla ”kanavan eli puron” Kutajärvestä erään suon halki Vesijärveen. Näin kasvoivat pappilan kalasaaliit muiden kustannuksella.
Hollolassa oli suuret katovuodet 1695-97. Vuonna 1697 kuolleita oli 1906.
Rovasti Berner oli ilmeisesti oppinut mies. Hänen kirjastonsakin oli verraten suuri. Itse hän arvioi sen vuonna 1706 900 kuparitaalarin arvoiseksi.
Tarkempia (eli oikeampia) tietoja Pyhäniemen tilan omistuksesta löytyy Arno Forsiuksen artikkelista Camenaeus- ja Orraeus -sukujen papit 1500- ja 1600-luvun Hollolassa:
"Johannes Andreae Orraeuksella oli vuodesta 1666 omistuksessaan Pyhäniemessä kolmesta tilasta muodostettu ratsutila, Alestalo, joka siirtyi Orraeuksen kuoltua tämän leskelle Ingeborg Ekestubbelle. Ainakin vuodesta 1700 tämä ratsutila kuului Orraeuksen vävylle Anders Hirnille. Pyhäniemen toinen kolmesta tilasta muodostettu ratsutila, Ylöstalo, kuului vuosina 1683–1704 kirjanpitäjä Erik Kaarlenpoika Helsinghille, joka puolestaan oli naimisissa Orraeuksen sisaren Margaretan kanssa. Molemmat ratsutilat yhdistettiin, kun Hollolan kirkkoherra Gustav Berner osti jälkimmäisen vuonna 1705 ja edellisen vuonna 1706."SSS:n Hollola sivun perusteella...
Pappila paloi poroksi 6/2 1706. Siinä tuhoutui rovasti Gustaf Bernerin suuri omaisuus, mm. runsaasti hopea- ja kultaesineit ja 900 talariin arvioitu kirjasto, kaikkiaan 5,314 talarin kup.r. edestä. "Och blef nu allmänt intygat, denna eldskadan af wådelig händelse i sä måtto treffat honom Probsten, att dess hustru Madam Anna Carstenia, som någon tijdh till baaka warit passionerad, har för sin restitution skull låtit opgiöra een lijten eldh i Cammaren, hwar wed hon ehrachtadt smöria och muka sine lemmar; Men samme eldh haar sig emoth all tanka trängt genom nägon skorstens rembna, som till lijka brakt begge, wed hwar andra stående, Camrar i ljusan låga; så att och wissheeten här af äfwen är befunnen, effter dett eldskadan öfwergått, i det begge skorstenarne der effter äro befundna alldeles tunna och rembnade".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti