Eilen aamulla viimeistelin muistiinpanot Pentti Lempiäisen kirjasta Lapsensynnyttäjien ja morsianten kirkkoonotto, jotta sain sen palautettua SSS:n kirjastoon. Kirjoitin ylös mm. pätkän ”Kansanperinteemme kertoo yleisesti, että kirkkoonotto käsitettiin synnyttämisen saastuttaman äidin puhdistamiseksi. On uskottu, että kirkottamaton äiti voi turmella ruuat ja juomat, minkä vuoksi hän ei saanut keittää tai tarjoilla niitä, ei hakea niitä aitasta, ei noutaa vettä kaivosta, ei käsitellä astioita eikä edes aterioida muiden kanssa samassa pöydässä.”
Olipahan emännällä kerrankin vapautus kaikesta työstä reiluksi kuukaudeksi. Kotona piti kylläkin pysyä.
Alkuillasta minulla oli tilaisuus kuulla Esko M. Laineen mielenkiintoinen esitys kummisuhteista. Siitä opin, että 1500-luvulla kummeilta vaadittiin kohtuullista käytöstä ja kasteen todistamista. 1600-luvulla kristinuskon osaamista ja opettamista.
Kummiuden sosiaaliset piirteet korostuivat 1700-luvulla, erityisesti kaupungeissa, joissa kummivalinnoilla rakennettiin suhteita ja sosiaalisen nousun aineksia. Helsingissä vapaudenajalla valtaporvarien lapsilla oli tyypillisesti 7 kummia, joista kaksi naista ja kaksi miestä edustivat korkeinta mahdollista statusta.
Kummien hyödyntäminen sukututkimuksessa on Suomessa kärsinyt puhtaaksikirjoitettujen historiakirjojen käytöstä (lue: minä olen ollut niin laiska, että olen käyttänyt ainoastaan kopioita). Porista on Hiskiin onneksi syötetty myös kummitietoa ja niiden avulla sain ajoitettua melko tarkasti erään avioliiton, jonka vaimo esiintyi ensin kummina neiti-ihmisenä ja sitten rouvana. Ja samalla sain tietää, että hän vaikutti Porissa kyseiseen aikaan, mikä ei myöskään näkynyt muista peruslähteistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti