Papin Rouat, Papin Rouat nyt taas iloitkoonTämän Ukko Nooan sävelellä laulettavan runon kirjoitti Kalajoen entinen nimismies Henrik Achrenius. Se julkaistiin kirjassa Suomen Kansan Wanhoja Runoja ynnä myös Nykyisempiä Lauluja (1822) Zacharias Topeliuksen (vanhempi) toimesta.
Koska saavat luottaa
Että kaksi vuotta,
Vielä vissi, vielä vissi heillä turva on.
Äiät elää, Äiät elää, turvan tuottajat.
Ei ne Rouat huokaa,
Joill’ on kyllä ruokaa,
Asuin sian, asuin sian hyvät laittajat.
Jotka riista, jotka riista kasvattavat kans,
Aittaan aivaan hyvää,
Tarpeheksi jyvää,
Arkun sisäll’, arkun sisäll’, muuta aikanans,
Karja kaunis, karja kaunis aina lisäy,
Eikä maidon mahti,
Kellarista sahti
Juoksemasta, juksemasta koskaan pysäy.
Viinan vilja, viinan vilja monta virvottaa,
Oluttakin nähdä,
Yllyttävät tehdä,
Joka monen, joka monen janost’ kirvottaa.
Siis jo Rouat, siis jo Rouat pian vanukaat
Äiiänne kaulaan,
Niin kuin rauta naulaan,
Suuta pistäin, suuta pistäin heille sanokaat:
Elä kauan, elä kauan minun tukenan!
Paljon multa puuttuis,
Jos sull’ Tuoni suuttuis,
Ennen aikaa, ennen aikaa panis hautahan.
Toukokuun ensimmäinen oli virkavuoden alku, joten runon sanoman perusteella seurakunta oli velvollinen maksamaan papin palkan jos tämä oli tuolloin elossa. Ja jos kuoli vuoden aikana, leskellä oli pääsääntöisesti tämän jälkeen yksi armovuosi .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti