Hyvän hoteliaamiaisen voimin kävelin Södermalmin ylämäen etsien Katarinan kirkkoa. Seurakunnassa oli aikoinaan saarnannut esi-isäni Petrus Arenbeckius. Asunut perheineen kirkon länsipuolella. Ja itäpuolella 1800-luvulla yksi viimeisistä Flachseeneista.
Kirkon ympäristö näytti uudelleenrakennetulta, mutta onneksi katselin vähän pidemmälle ja löysin 1720-luvulla rakennetut puurakennukset. Niitä kuvattuani kuivasin kirkkoon, jossa kuoro avasi ääntään jumalanpalvelusta varten. Katselin ympärilleni, ostin kirjan kirkon historiasta. Paloi viimeksi 1990.
Ja sitten Tukholman kaupunginmuseoon. Ilmainen. En tosin ehtinyt tutustumaan näyttelyihin vaan istuin neljä tuntia putkeen Faktarummetissa kirjoittaen sekalaisia muistiinpanoja esillä olevasta kirjallisuudesta.
Kuten niin usein hyödyllinen löytyi lähes sattumalta. Olin jo yhdestä kirjasta oppinut, että Hans Meisnerin talosta ei ole jäljellä mitään – tietoakaan. Mutta tartuin sitten kuitenkin pari vuotta sitten tehtyyn inventointiin. Pienen hämmennyksen jälkeen ymmärsin edellisen illan sekaannukseni syyn. Katunumerointia oli muutettu 1900-luvun alun jälkeen! Hain Lilla Nygatan 23:a ja löysin sen väärästä korttelista. Uusi yritys numerolla 19 – sujui kivuttomammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti