Yksi taksvärkki tehtynä

Aloitin eilen Kokemäen käräjien kelauksen. Yllätyksekseni runsaassa kolmessa tunnissa sain kymmenen vuotta katsottua. Jollei etsittävänä olisi ollut "säätyläisnimeä" vauhti olisi ollut huomattavasti hitaampaa. Ja sivujen lisääntyessä ei voi olettaa saman tahdin jatkuvan seuraavina vuosikymmeninä. Eli vaikka sukukirjasta jäisi pari satasta käteen, niin ei voi tuntipalkoista puhua.

Riikka Kalmin tuore artikkeli esittelee ammattisukututkija Matti J. Kankaanpää ja sivuaa tutkimuksen tuottavuutta.

Nordean asiakaslehdessä haastateltu "tuore eläkeläinen, ekonomisti Ilpo Pyyhtiä" taas toteaa

"Sukututkimus on halpa harrastus. Tarvitaan vain internetyhteys ja aikaa. Harrastuksen kalleus riippuu siitä miten hinnoittelee oman vapaa-aikansa. Nykyisen nuoren eläkeläisen tuntitaksa on tietenkin alempi kuin aiemmin työelämässä."

Kustannuksista haastateltu on jättänyt matkakustannukset (sekä ajan että rahan) kokonaan pois. Mitä tulee vapaa-ajan hinnoitteluun, jos se on myytävissä menettää ao. tulot, mutta ei sillä muuten raha-arvoa ole oli työajan tuntipalkka mikä hyvänsä.