Eilisellä käynnillä SSS:n kirjastossa toinen vierailija tarttui hihasta ja pyysi tulkitsemaan käsissään olevaa sukukirjaa. Siihen oli koottu listaus sukunimen haltijoista paikkakunnalla, mutta varsinainen sukututkimus tehty vain osasta. Eli kysymys minulle kuului "miten minä nyt pääsen eteenpäin, kun internetissä on tietoja vaan 1850-luvulle asti". Vastasin tyyliin "tuossahan on Kansallisarkisto nurkan takana". Tuntui olevan täysin outo konsepti tälle tyypille, kysyi katuosoitetta.
Mistä nämä ihmiset kuvittelevat, että tiedot internettiin (tai kirjoihin) ilmestyvät?
Kotiin päästyä puhelin soi ja sain huonoja uutisia perheenjäsenen terveydestä. Hyviksi uutisiksi yritettiin tarjota Forsby-kirjani saamia kehuja, mutta en ollut oikein oikealla tuulella kuuntelemaan niitä. Tietysti huvitti, että kehuja oli aikanaan äitini kirjaa kaupatessa todennut "kyllä minä sen kaiken tiedän" ja nyt 70-vuotislahjaksi kirjan saatuaan oli ilmeisesti löytänyt jotain mielenkiintoistakin tietoa.
Päivän ajatus: Vähemmän oletuksia, enemmän tutkivaa henkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti