Puhtaaksi pesty lastenkoti

Pari viikkoa sitten olin kuuntelemassa paneelikeskustelua Suomi 100: vaiennetut historiat, jossa saamelaisten ja romanien edustajat kertoivat kokevansa, ettei heidän historiansa ole esillä koulussa eikä muuallakaan. Ja että kokemiaan vääryyksiä ei esitetä valkoiseksi (syyttömäksi) puhdistetussa Suomen historiassa. En oikein uskaltanut kirjoittaa keskustelusta, kun en muistanut mitä koulukirjoissani oli ja miten esimerkiksi sain tietää Lapin koulukodeista.

Mutta kirjoitanpa lukukokemuksesta tältä aamulta, kun heti herättyäni selailin FB:n syötettä kännykästä. Minut pysäytti ja nosti sängystä Yle Historian päivitys, joka nyt tietokoneelta näyttää tältä

Alla olevassa Vapriikin kokoelmien kuvassa, johon Finnassa ei tarjota käyttöoikeuksia, mutta Yle on ne varmaankin hankkinut, lapset seisovat rivissä. Ilmeisesti kuva on herättänyt sympatiat, sillä useat kommentit ovat monitulkintaisia sydämiä. Päivitys oli ensimmäisen 12 tunnin aikana saanut 283 reaktiota, joista vain 26 edusti surua. Päivitystä oli jaettu 60 kertaa, ties millä mielellä.

Hyvä esimerkki historian tarpeellisuudesta? Mitä tekstistä sitten opimme? Että pelastava enkeli hankki tiettömien taipaleiden takaa rakennuksen, johon asutetut lapset retkeilivät ja kalastivat. Ja saivat vielä Yhdysvalloista lahjojakin. Päivitykseen linkitetty artikkeli vuodelta 2010 on itse asiassa sama teksti otsikolla Riutula - maailman pohjoisin lastenkoti.

Koskettavan kuvan lisäksi Finnasta löytyy artikkeliviite Riutulan lastenkoti ja saamelaislasten suomalaistaminen Inarissa 1900-luvun alussa. Sitä ei pääse lukemaan verkossa, mutta Veli-Pekka Lehtola on jakanut pdf:nä kirjansa Saamelaiset suomalaiset - kohtaamisia 1896-1953, jonka sivulla 97 on otsikko Lastenkoti ja suomalaisuus ja teksti alkaa

”Riutula on muuten yksi suomalaistuttamisen pääpesäpaikkoja! – Riutula, sinä saat lappalaisvereni riutumaan suonissani! Ja jos minun olisi valta, niin heti minä ovesi kiinni naulaisin, ettet heimoni tuhoamista enää pidemmälle saisi jatkaa! Muddusjärven ’seidat’ sinut tuhotkoot! – Jo silloin jotakin aavistin – aavistus myöhemmin tietoisuudeksi tuli – että jotakin hävitystyötä, tosin ’jalosti’, tuossa laitoksessa toimitettiin.

Yhdestä sivusta syntyy aivan toinen kuva kuin Ylen jutusta. Mielenkiintoisempi ja sellainen, jota lukiossa (tai aiemmin) tosiaan kannattaisi kertoa.

Jo viisitoista vuotta lastenkodin perustamisen jälkeen Vihtori Lähde kirjoitti Opettajain lehdessä 34/1920

Mutta nyt on kumminkin niin laita, että Riutulaan sieltä ja täältä Lapin tunturien kupeilta haalitut lappalaislapset, joihin kotien ja omakansallisen ympäristön vaikutus ei siellä vastapainoksi ulotu, siten pakotetaan juuri Riutulassa vieraantumaan kansallisuudestaan ja äidinkielestään.

Sotien aikaan Riutulassa ollut toteaa, että "Minä ajattelen sitä Riutulaa keskitysleirinä".

1970-luvusta Ylen oma ohjelmaesittely sanoo, että

Koulun ja asuntolan suomalainen työväki välitti pienille koulutulokkaille omaa kieltään ja kulttuuriaan. Saamen kielen puhumista rajoitettiin tunneilla ja välitunneilla, ja asuntolassakin varottiin kielen käyttämistä henkilökunnan kuullen.

Mutta näistä kokemuksista ei mahtunut sanaakaan verkkoartikkeliin, jota oli päivitetty vuonna 2013 eli asuntolakokemuksista kertovan elokuvan Suomi tuli Saamenmaahan julkaisun jälkeen. Tärkeämpää kertoa joululahjoista kuin kielen ja kulttuurin hävittämisestä.