Työmies raportoi 17.12.1902, että "Maitoautomaatin asettamiseen annettiin Hyväntekeväisyyden järjestämisyhdistykselle oikeus, ja saadaan se sijoittaa kauppatorille, kauppahallin luo". (Kauppahalli näkyy yllä olevassa vuonna 1898 otetussa kuvassa. Henry Pauw van Wieldrecht, Rijksmuseum) Hupilehti Tuulispää tarjosi numerossaan 1/1903 eloisan kuvauksen automaatin käyttöönotosta:
Maito automaati eli "Maito-Matti", joksi yleisö sen on ristinyt, on avattu Kauppahallin pohjoispäässä. Tietysti on Tuulispään valpas toimitus heti lähettänyt reporterinsa interveivaamaan Automaatia.
Suuri väkijoukko ympäröitsi automaatia reporterimme tullessa perille. Reporterimme ei kuitenkaan tästä pelästynyt, vaan ryntäsi rohkeasti väkijoukon lävitse ihan automaatin eteen, työnsi 5 p. eräästä aukosta sisään, otti vitjoista riippuvan kupin käteensä, lykkäsi erästä nappia ja pani kupin hanan alle sekä jäi odottamaan tulosta. Ympärillä seisovat olivat suuressa jännityksessä ja reporterimme käsi vapisi liikutuksesta, sillä hänelle selitettiin ettei kukaan vielä ollut osannut keksiä tämän monimutkaisen laitoksen mekaniikkaa.
Vähän ajan päästä laitos alkoi sihistä ja sähistä ja kuumaa höyryä työntyi hanasta ulos. Takimmaisena seisovat henkilöt saivat suonenvedon kaulaansa kurkistellessaan edessä seisovien päitten yli. Yhtäkkiä kuului sadoista suista huuto: jo tulee, jo tulee! Ensin tuli vaan pari tippaa ja sitten melkein koko kuppi täyteen — kuumaa vettä. Olisittepa kuulleet sitä naurunrähäkkää, mikä syntyi. Sai siinä automaatikin kuulla kunniansa. "Antaisivat edes kahvia", sanoi lihava torimatami, — "Niin, tahi ryypyn ja sakuskaa", lisäsi eräs vilusta värjöttävä rautajätkä. — "Kehtaavatkin ottaa viisi penniä kuumasta vedestä" lisäsi eräs perheenemäntä.
Reporterimme ensiksi hieman nolostui, mutta hän kun on kekseliäs mies, huomasi heti mihin tarkoitukseen vesi oli. Arvokkaalla liikkeellä otti hän eräästä naulasta riippuvan sutin käteensä, pesi sillä kupin, heitti veden pois ja pani kupin uudestaan erään toisen hanan alle, työnsi taas nappia, ei kuitenkaan samaa kun ensi kerralla, vaan erästä toista sen alla olevaa, ja jännitys kasvoi taas. Taas saatiin suonenvetoja, muutamat saivat krampin ja kannettiin pois, toiset hymyilivät sääliväisesti reportterillemme, ja eräs tarjosi viittä penniä lainaksi siltä varalta ettei reporterillamme muka sattuisi olemaan mukana.
Mutta äkkiä kaikki vaikenivat. Tuli aivan haudan hiljaisuus, automaati alkoi sihistä taas, ja parin hetken päästä työntyi sieltä hyvälle tuoksuavaa, höyryävää valkoista maitoa kuppi aivan täyteen. Reporterimme puhalteli ensiksi maitoa muutaman minuutin aikaa, kääntyi sitten selin automaatiin ja katsellen voitollisilla silmäyksillä ihmettelevää väkijoukkoa, tyhjensi kupin arvokkailla kulauksilla. Silloin kuului äkkiä raikuva hurraahuuto ja reporterimme nostettiin ilmaan vahvoille käsivarsille ja kannettiin kolme kertaa juhlasaatossa Kauppahallin ympäri, tapauksen nähneitten selittäessä myöhemmin saapuneille kunnianosoituksen syytä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti