Tekemällä tehty "tutkimustehtäväni" oli hakea asiakirjatietoa esi-isäni sotavankeudesta Siperiassa. Kun päivystäjä oli antanut minulle oikean luettelon, näytti sen sisältö niin aneemiselta, että vahingossa tilasin kaksi yksikköä venäläisistä sotavangeista Ruotsissa. Uups. Kolmas tilaukseni ei tullut pöydälle, sillä se oli mikrofilmattu. Tästä ei ollut mitään merkintää paperiluettelossa.
Kansallisarkistossa on tämä asia paremmin. Mutta Riksarkisvetin tutkijasalissa ehdin noteerata lyijykynien lisäksi puuvillahanskat sekä niteiden käsittelyyn tyynyjä ja kiiloja, jotka vaikuttivat järkevämmiltä kuin Kansallisarkiston puutelineet.
Hoidettuani "oikean tutkimuksen"-pakkopullan rivakasti siirryin luettelohuoneeseen, jossa olo oli kuin karkkikaupassa. Tiesi, ettei napsiminen sieltä ja täältä ole järkevää, mutta piti kumminkin. Selailin kortistoja, plarasin hakemistoja ja tein huomattavan määrän muistiinpanoja. (Onneksi olin ostanut kynien lisäksi kirjakaupasta toisen vihon.) Niistä tulee osittain tämän blogin tulevaa täytettä, mutta joukkoon mahtui myös suku- ja paikallishistoriallisen tutkimukseni kannalat merkittäviä löytöjä.
Viimeiseksi osumaksi jäi 1600-luvulla eläneen trumpetisti esi-isäni nimi kortissa, jossa oli lisäksi vain viite "nr 37". Superystävällinen päivystäjä dekryptasi merkintää aika pitkän ajan ja jopa selasi oikean kuvan digitoidusta asiakirjasta esiin. Ihana tyyppi!
Arkiston yläaulassa oli vanhoja kirjojen ja paperiden säilytysarkkuja. Kuvat kahdesta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti