Parhaat tiedot 1500-luvun sadoista saadaan tarkastelemalla kuninkaankartanoiden tilejä. Niistä erottuu 1550-luvun puolimaista lähtien noin 25-30 vuoden ajanjakso, jolloin jyväluvut olivat korkeimmillaan. Sadot laskivat tästä viidenneksellä tai jopa kolmanneksella vuosisadan lopussa. Toisin kuin aikaisemmin, nyt oli vuosia jolloin herneistä- ja pavuista ei saatu satoa ollenkaan: 1581, 1587-89, 1591, 1599 ja 1601-1602. Kohtalaista aikaa satojen suhteen kesti 1630-luvulle. Seuraavalla vuosikymmenellä katovuosia oli paljon: 1641-44 ja 1648-49.
Säähavainnoille 1600-luvulla oli ominaista ilmastolliset äärimmäisyydet. Talvella 1641 saatiin ”mittaamattomasti” lunta, kesä oli kylmä ja sateinen. Kesät 1642 ja 1643 olivat kylmiä, sateisia ja hallaisia. Keväällä 1643 jäät sulivat merenlahdista vasta touko-kesäkuun vaihteessa. Talvi 1648-49 alkoi lokakuussa ja sisälsi vain yhden suoja-ajan. Syksyllä kevätviljaa tuhosi halla. Kesällä 1652 ei satanut koko kasvukautena. Talvi 1653 oli leuto ja lähes lumeton ja jäätön. Talvella 1654-55 suojaa ei ollut ollenkaan ja koko Itämeri jäätyi.
Vuosisadan jälkimmäisellä puolikkaalla oli pakkastalvia, esikeväitä ja kuivia hellekesiä 1650-luvulla, kylmiä sadekesiä halloineen 1670-luvulla, kuivuutta ja rajuja paikallisia sateita vuonna 1679 sekä 1680-luvun alussa, suurta kuivuutta 1680-luvun lopulla ja 1690-luvun alussa sekä halloja 1690 lähtien.
1700-luvulta on jo Turussa tehtyjä säähavaintosarjoja sekä paljon muuta aineistoa. Ensimmäisellä vuosikymmenellä esiintyi vielä voimakkaita vaihteluita. Katovuosia oli peräkkäin vuosina 1722-26. 1700-luvun toisella neljänneksellä talvet jatkuivat leutoina. Vuosisadan loppupuolisko oli selvästi kylmempi. Kasvukaudet jatkuivat kuitenkin edullisina.
(Referoitu Matleena Tornbergin artikkelista Ilmaston- ja sadonvaihtelut Lounais-Suomessa 1550-luvulta 1860-luvulle kirjassa Työ tekijäänsä kiittää. Pentti Virrankoski 60 vuotta 2.6.1989. Turun Historiallinen Arkisto 44. 1989)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti