torstai 11. syyskuuta 2008

Maratoonin jälkeen

Viime viikolla tilatut DVD:t Ruotsista olivat eilen postista noudettavissa. Tartuin ensimmäisenä tilauksen innoittajaan, eli parhaillaan FST:llä pyörivään sarjaan Svenska slag. Ja katsoin kaikki 8 jaksoa putkeen.

Hesarin arvostelusta olin jäänyt käsitykseen, että ohjelmasarja hyppi pitkin ja poikin 1600-lukua. Ensimmäisen osan maininta 30-vuotisesta sodasta oli kuitenkin kerrassaan lyhyt ja lähinnä vain pikakelaus aiheesta "näin Ruotsi laajentui".

Loput 7 jaksoa käsittelivät 1670-luvun sotaa Tanskaa vastaan. Varmaankin viimeiset taistelut nyky-Ruotsin maaperällä, josta sarjan nimi? Käytiin katsomassa paikkoja ja tärkeimmät taistelut esitettiin mm. vanukaspurkeilla, kalapuikoilla ja pyykkipojilla. Ja sitten kertauksena tietokonegrafiikalla.

Itselläni ei ole suurempaa kosketusta Skoonen sotaan, mutta ihan mielenkiintoista seurattavaa silti. Ilmeisesti joitain suomalaisia yksiköitä oli mukana, sillä juontaja tunnollisesti käytti ilmaisua "svenskar och finnar".

Mukana oli myös yleispätevämpiä paloja kuten sotamiesoton kuvaus, kirkoissa luettu propaganda ja ruokailu talonpoikaistyyliin. Juomana kaljan ja maidon sekoitusta?

Joka jaksossa oli aseteknologinen Mythbusters-osio, jossa kokeiltiin paljonko vahinkoa ruudilla sai aikaan. Pääasiassa paljon.

Juontaja oli vähän kohkaava tyyppi, mutta katselukokemus oli positiivinen. Katson varmasti ainakin kertaalleen uudestaan. Täytyy muistaa laittaa ruotsinkielinen tekstitys päälle, niin skoonelaistenkin puheesta saisi jotain tolkkua.

1 kommentti:

Kaisa Kyläkoski kirjoitti...

Tiina Miettinen kommentoi sähköpostiini ja kopioin tähän hänen luvallaan:

"Oikeastaan yllättävää, ettei Suomessa ole tosiaan tarkemmin tutkittu Lundin taistelua.

Suomalaista ratsuväkeä määrättiin johtamaan Sauvon Steningenin herra Johan Galle i Finland ja hänen alaisuudessaan oli Uudenmaan ja Viipurin ratsurykmentit, Karjalan rakuunat ja osa Pohjanmaan jalkaväkirykmenttiä. Yhteensä 4000 miestä, joka oli runsas neljännes koko armeijan vahvuudesta. Johan Galle kaatui taistelun alussa ja samoin hänen poikansa. Molemmat haudattiin mahtavin menoin Turun tuomiokirkossa. Hautajaisrunokin on komeaa luettavaa ja vieraana oli Pietari Brahekin. Tyyppi oli eittämättä oman aikansa kunnioitettu suurmies ja legenda ja huom! Myös Ruotsissa. Käytännössä täysin unohdettu henkilö nykyisin. Kirjoitin kesällä Johan Gallen elämäntarinan yhteen tilaushistoriaan ja sen puitteissa tuli koko mies kunnolla tutuksi. Kolusin Tukholmastakin matskua. No, on hänestä sentään jotain Kansallisbiografiassa... Ja Peter Englund mainitsee hänet kerran "voittamatomassa".

Siinä tuli mieleen, että millähän saisi selville edes summittain, että keitä kaikkia tavallisia suomalaisia sotilaita Lundissa oli...Kyllä niitä siellä melkoisesti siis täytyi olla...."