Työpäivän jälkeen oli vaihteeksi sadetonta ja pääsin kantamaan eteisessä odottaneet kirjastokirjat pois. Yksi oli vanhentunut ja maksoin pitkästä aikaa sakkoja. 40 senttiä.
Takaisin sain lähes yhtä painavan lastin. Varaamani Canteburyn tarinat oli painettu paperia säästämättä. Luin yhden tarinan, jossa oli tapahtumaa kerrakseen. Aisankannattaja, suukko takamukseen ja väkivaltaa kuumalla raudalla. Ja vedenpaisumusennustus melkein kuin Teijon ruukilla.
Kirjavalinta liittyi siihen, että ajattelin taas yrittää virittäytymistä 1500-luvun lopun ratsumiehen maailmaan. En usko heijastavani nykyaikaa menneisyyteen, jos arvaan iltahupina olleen tarinointi, mukaan lukien pitkin Eurooppaa kiertäneet aiheet. ”Varmasti” on mietitty myös sodan kulkua, johdon päätöksiä ja sitä surkimusta, joka putosi hevosen selästä silloin kerran...
1500-luvun suuntaan pääsisi myös Rakkautta ja Anarkiaa –elokuvafestareilla, joiden liput tulivat keskivikkona myyntiin. Siellä tulee Suomen ensi-iltaan elokuva Sauna, syyllisyyttä pohdiskeleva psykologinen kauhutarina. Mainoslehdessä todetaan:En pidä kauhuelokuvista, joten jää kyllä katsomatta. (Pitkässä vihassa siviiliväestö kärsi vähän muustakin kuin sissien iskuista. Linnaleirit, verot, ...)Elokuvan tapahtumapaikaksi valikoitui neljännesvuosisadan kestäneen pitkän vihan jälkeinen Suomi. Vuonna 1595 ruotsalaisista ja venäläisistä koostuva komissio vetää rajaa Ruotsi-Suomen ja Venäjän välille. [...]
Pitkä viha oli ensimmäinen nykyaikainen sota, jossa siviiliväestö joutui kärsimään sissien iskuista.
[Ohjaaja Aj Annila sanoo] ”En halunnut pikkutarkkaa ajankuvaa, joka olisi merkinnyt pussihousuja, hörhelöhihoja ja sulkahattuja. Puvustuksessa tavoitellaan ajattomuutta. Elokuva on epookkia, mutta se on stailattu vapaasti.”
1500-luvun lopun kylä löytyi Prahasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti