Opiskelijoiden asenteet arkeologian harrastamiseen

Helsingin yliopiston suomenkielisten historian opiskelijoiden lehdessä Kronikka III/2014 julkaistiin Tuuli Marikki Kasson ja Paula Mitikan artikkeli Multaa varpaiden välissä - arkeologiset kaivaukset. Siinä oli haastateltu kolmea opiskelijaa, joilta oli kysytty m.m. "Mitä mieltä olet arkeologian harrastajien osallistumiseta kaivauksiin?"

Kolmatta vuotta opiskeleva, joka oli osallistunut yhteen opetuskaivaukseen ja muuten 10 kaivaukseen:

"Harrastajien osallistuminen kaivauksiin on aina hyvä asia. Kuitenkin itse kaivaukseen liittyvät päätökset ja vaativa tieteellinen tulkinta tulisi jättää ammattilaisille"

Toista vuotta opiskeleva, joka oli osallistunut kuudelle eri kaivaukselle:

"Yleisökaivaukset on mun mielestä tosi antoisa ja tarpeellinen osa arkeologian alaa. Näin tavalliset ihmiset pääsee valvotusti toteuttamaan innostuneisuuttaan arkeologian parissa, ja samalla lisääntyy tieto arkeologiasta. Kuitenkin arkeologien tulisi kouluttautuneina asiantuntijoina olla lähtökohtaisesti se ensisijainen työvoima, jonka osaamista ei tulisi vähätellä."

Kolmatta vuotta opiskeleva, joka oli ennen opiskeluaan ollut kahdella yleisökaivauksella:

"Hyvä juttu. Jos jokin kiinnostaa niin mitä sitä nyt ihmisiltä kieltämään. Olinhan itsekin kaivajana ennen opintoja"

Kuvassa norjalainen arkeologi Anne Stine Moe Ingstad. Smithsonian Institution, Flickr Commons

Museotutkimusta

Koti- ja naapurimaasta kerättyä, uudempaa ja vanhempaa. Kuvitus kirjasta Samantha at the World's Fair.

Museoiden rooli ja roolit

• Aurasmaa, Anne: Salomonin talo : Museon idea renessanssiajattelun valossa
• Strålberg, Maria: Museets påverkan på människans identitet
• Borgström, Ulrika & Svalqvist, Louise: Att berätta historia: En studie om museers verksamhet
• Fältskog, Eva: Museets roll som historieförmedlare. Om autencitet, urval och rekonstruktioner
• Svensson, Carl-Johan: Festligt, folkligt, fullsatt?: Offentlig debatt om Historiska museets publika verksamhet från Den Svenska Historien till Sveriges Historia
• Landberg, Linda: ”WARER SWENSKE”? Länsmuseernas roll som samlare och deras relation till begreppen lokal, regional och nationell identitet 
• Wallin, Catharina: Att visa gamla gårdar. Vad är det egentligen man visar? 
• Lundin, Ola: Museernas roll i samhället: En intervjustudie av Stockholms stadsmuseum, Länsmuseet Gävleborg och Världskulturmuseet
• Hammelev jörgensen, Mikael: Privata museer och förtjusande ting. En museologisk undersökning av privata museer 
• Loord, Elin: Kvinnohistoriskt museum i Umeå: Och varför det behövs
• Bergkvist, Moa & Lönner, Pernilla: "Vi är ju inget museum!" En undersökning av Uppsala studentnationers kulturarvshantering

Esineet ja kokoelmat

• Backman, Anna: När autenticiteten utmanas: En föremålsundersökning och dess tänkbara konsekvenser för museiobjektet
• Karlsson, Jacob: Flygplan och kaffekoppar: En undersökning av kulturarv, autenticitet och turism på Flygvapenmuseum
• Blomkvist, Ingrid: Att musealisera ett fängelse Utmaningar i samlandet och förmedlingen för kriminalvårdshistoriska museer
• Erstorp, Aron: Krigsbytets många ansikten. En undersökning av krigsbytet ur en museal och historisk synvinkel
• Fjellström, Daniel: Gåvan 2.0: En museologisk studie av förmålsdonationer och dess bakomliggande motiv
• Fjellström, Daniel: Mot en museologisk värdeteori: Varför vi ger och varför vi samlar
• Glenning, Clas: Insamling - policy, praktik och museer
• Forsberg, Johanna: Att lämna tillbaka eller inte? Om återförande av kulturföremål till dess ursprungsplats
• Larsson, Sofia: Forskning och museer: en kartläggning av fältet
• Einarsson, Christopher: Pottery in Museums: How, Why and What do we exhibit?
• Mäki-Petäjä, Kaisa: Aesthetic engagement in museum exhibitions

Digitaalisuus

• Pursiainen, Pasi: Suomen kulttuurihistoriallisten maakuntamuseoiden verkkopalvelut ja niiden käytettävyys
• Kettula, Suvi-Päivikki: Semanttisen webin ontologisen tekstiilikäsitteistön kehittäminen ja liittäminen museoiden luettelointitietoihin
• Chelsea Graham: Applications of digitization to museum collections management, research and accessibility
• Månson, Martin: Museer och Internet. Digital samtidsbevaring 
• Karlsson, Matilda: Bevarande av digitalt kulturarv - en del av museets ansvar? 

Oppiminen ja opastaminen

• Kellokoski, Reetta-Mari: Runolaulun jäljillä : Musiikkia ja museopedagogiikkaa Parppeinvaaran runokylässä
• Westerlund, Juli : Oppimista erilaisissa ympäristöissä: Seurasaaren ulkomuseon uusi kuvataiteen oppimateriaali oppimisen tukena
• Lindholm, Caroline: Berätta något!: Att använda berättelser på museer
• Fransman, Lotta: Den mörka upplevelsen : Guidning på Kastelholms slott
• Lindskog Krasznai, Maria: Att tala om konst: Kulturella skillnader ur ett museipedagogiskt perspektiv 
• Paakkinen, Joel: Opastusjärjestelmä automuseoon

Näyttelyt

• Naskali, Tiia: Digitaaliset pelit museossa – kokemuksia ja havaintoja näyttelyjen suunnittelusta ja toteutuksesta
• Agrell, Tandi: Från översättning till undersökning: om att överbrygga klyftan mellan innehåll och form i utställningsprocessen
• Kempe, Lova: Hur berättar en utställning? En studie av tre dräktutställningar
• Engström, Cecilia: Tillgänglighet, en förmån eller en avlägsenhet?: tillgänglighet för synskadade på museer och förmedling av arkeologi
• Bergström, Johanna: Barnvänliga utställningar. En analys av barnens situation i dagens kulturvärld
• Andersson, Helena & Wilhelmsson, Sara: Utställningsdokumentär?
• Össbo, Åsa: Spår av fragment ur minneskärvor. En studie kring bevarande av utställningsmaterial och -dokumentation 

Markkinointi

• Stenberg, Sanna: Lemin kotiseutumuseo Särätuvan tunnettuus ja matkailullinen potentiaali

Ylläpito

• Rasi, Elina: KAUPPIAANTALONMUSEON KIINTEISTÖJEN JA KELLARIN KUNNOSTUSSUUNNITELMA

Find My Past ilmainen tämän viikonlopun

Postilaatikkooni tuli juuri viesti, että englantilaisen sivuston Find My Past ilmaisviikonloppu on alkanut. En tiedä paljonko ehdin sitä hyödyntämään, mutta katsastin pikaisesti Suomeen liittyviä aineistoja. Hakutulosluvut ovat todennäköisesti yläkanttiin, sillä joukossa on väärin tulkintoja.

"Birth, Marriage, Death & Parish Records" alkaa parilla merikuolemalla eli voi auttaa merimiesten/matkustajien jälkien etsintään. Sitten tulee hyvin tuoreita tietoja brittien kanssa naimisissa olevista. Satunnaisselailulla selviää, että joukossa on myös 1800-luvun avioliittoja Australiasta eli voi auttaa siirtolaistutkimuksessa.

Kuva siirtolaisista s/s Uranian kannella vuonna 1893 Suomen merimuseon tarjoamana (Flickr, lisenssi CC BY 2.0)

"Census, land & surveys" antaa 609137 tulosta. Päällimmäiset Yhdysvaltojen väestölaskentoja eli sopii siirtolaisten etsimiseen.

"Directories & social history" 514 tulosta.

Luokassa "Education & work" on 3258 osumaa, joista päällimmäiset liittyvät brittien kauppalaivastoon eli sisältänevät tietoja merimiehistä.

"Institutions & organisations" tuotti 122 osumaa, jotka näyttävät kaikki Irlannin vankilatiedoilta, joita toisaalta kävin läpi täällä taannoin FamilySearchin perusteella: Vankina Irlannissa 1800-luvulla ja 1900-luvulla.

Luokassa "Military, armed forces & conflict" sain 23019 osumaa. Ensimmäisellä sivulla ensimmäistä maailmansotaa. Esimerkiksi Turussa vuonna 1880 syntyneen Emil A Aaltosen sotaan lähtö Australiasta.

Luokassa "Travel & Migration" hakuni tuotti 30480 osumaa. Ensimmäisellä sivulla kaikki Amerikan Yhdysvaltoihin liittyviä samoin kuin muilla satunnaisesti avaamillani. Voi siis auttaa jonkun siirtolaisen etsinnässä.

Huomioita digitoiduista kartoista

Aamun ilona oli Tomin hienon blogin Ahoilta ja rannoilta - sukelluksia Suodenniemen historiaan kirjoitus Mouhijärven kartasta. Koska omakin tutkimukseni mahdollisesti aikanaan paikkakunnalle palaa laitoin kirjoituksen URL:n talteen ja varmuuden vuoksi kopioin myös karttaviitteen sen alareunasta.

Yllätyksekseni se oli Jyväskylän yliopiston julkaisuarkistosta. Viimeinen muistikuvani tästä kokoelmasta Heikki Rantatupa - Historialliset kartat oli, että tiedostojen käyttö oli maksullista tai jotenkin rajattua. Aika tarkistaa tilanne.

Sivuston oma ilmoitus oli löysempi kuin muistin:

Kuvat ovat joko jpg- tai tif-formaateissa, joista kaikki jpg-kuvat ovat vapaasti selailtavissa ja kopioitavissa opetus- ja tutkimustyöhön sekä muuhun ei-kaupalliseen käyttöön. 

OK... Tiedostot ladataan julkaisuarkiston puolelta, jossa etusivulla puolestaan lukee

Pääosa kokoelmasta toimii Open Access -periaatteella eli aineisto on avoimesti kaikkien saatavilla. Mukana on kuitenkin jonkin verran myös tekijänoikeudellisista syistä käyttöoikeuksiltaan rajoitettua aineistoa. 

Käyttöoikeusrajoituksiin olen toisinaan graduja haravoidessani törmännytkin. Se on selvä lukko, joka näkyy myös karttojen sivulla tif-tiedostojen kohdalla (esimerkiksi tämän Mouhijärven kartan sivulla).

Eli jos löydän kartan hakemalla julkaisuarkistossa olen siinä uskossa, että se kuuluu open access -aineistoon. Mutta jos aloitan Historiallisten karttojen puolelta, on tietooni saatettu, että kaupallinen käyttö on kielletty.

Kiitokset Arkistolaitokselle, jonka karttadigitoinnit ovat vapaita. Vaikka olen puuttuvista metatiedoista valittanut (ja tulen tätä jatkamaan), ainakin tiedostot ovat jossain kontekstissa. Vasta nyt huomasin, että Historiallisissa kartoissa alkuperä ei ole näkyvissä ollenkaan. Eli on vaikea/mahdotonta tarkistaa olisiko sama Mouhijärven seudun kartta Arkistolaitoksen kuvaamana olemassa. (Rakennus leikattu kartasta

Maanmittaushallitus > Maanmittaushallituksen kartat - Alue- ja rajakartat - * Geogr. Del...fördelte till efterfölliande Pastorater Ikalist, Kyrå, Mohijerfwi, Karku, Törfwis, Wässilaks, Lämpilä, Birkala, Messukylla, Kangasala, Årriwessi, Keuru och Rowessi. (MH MH 10/- -))

Mutta Historiallisissa kartoissa on joissakin kartoissa (Esim Karkku) alueellinen kattavuus määriteltynä koordinaateilla... Karttapohjainen haku suunnitteilla? 

Posetiivien paluu

Runsas vuosi sitten ihmettelin täällä posetiivarien kiertämistä 1800-luvun Suomessa. Tekstin kommentoija kysyi asiakirjatietoja näistä. En osannut vastata, mutta selattuani läpi Turun ulkomaalaisten kortiston voin sanoa, että ulkomaalaisista musikanteista pidettiin ainakin siellä kirjaa.

Musikantteja kortistossa oli niin paljon, etten vaivautunut heitä poimimaan. Sen sijaan keräsin ne, joissa tittelinä oli posetiivin soittaja tai kuvauksessa mainittiin posetiivin soitto elantona. Näitä kertyi 33 vuosien 1831 ja 1851 välillä. Varhaisin näistä oli vaimonsa kanssa kulkeva hollantilainen kirjanpitäjä, joka "reser för att låta höra ett litet positiv". Turussa he olivat elokuun alkuviikot vuonna 1831. Seuraava kortitettu on saksilainen musikantti, joka Turussa vuodenvaihteessa 1842-43 "går omkring staden med ett positiv".

Kolmantena oli erikoinen yrittäjä. Ruotsalainen armeijasta eronnut luutnantti Samuel Sohlberg, joka matkusti neljän alaikäisen lapsensa kanssa "Söker medelst positivspelning erhålla någon inkomst." Hän tuli Tukholmasta Turkuun 13.9.1843 ja lähti sieltä29.9.1843 Viipuriin. Saapui uudelleen Turkuun 26.10.1844 Tammisaaresta ja lähti 6.12.1844 Tampereelle.

Parmalaisten valtavirta alkaa syksystä 1845. Turussa kirjatuista tiedoista ei saa koko kuvaa liikkeistä Suomessa, mutta liikkumisen laajuus Ouluun, Kuopioon, Viipuriin yms. käy selväksi. Esimerkiksi 29-vuotias Antonio Reboly oli tullut Helsingistä Turkuun 14.11.1846 Tallinnassa 2.10.1846 annetulla passilla. Lähti 7.12.1846 Helsinkiin. Tuli Uudestakaupungista Turkuun 28.4.1848 Oulun läänissä 22.3.1847 annetulla passilla. Lähtenyt 3.2.1849 Kuopioon. Tullut Mikkelistä Turkuun 26.5.1849 Oulun läänissä 13.4.1849 annetulla passilla. Lähti 29.8.1849 Kuopioon.

Toinen pidempään maatamme kiertänyt oli 21-vuotias Guiseppe di Giovanni. Hän oli tullut Hämeenlinnasta Turkuun 3.6.1847 Oulun läänissä Viipuria varten 12.9.1846 annetulla passilla. Lähti 5.8.1847 Mikkeliin. Tuli Tampereelta Turkuun 30.12.1847 Turun läänissä Mikkeliä varten 5.8.1847 annetulla passilla. Lähti 8.8.1848 Helsinkiin. Tuli Tampereelta Turkuun 25.5.1849 Hämeen läänissä 27.3.1849 annetulla passilla. Lähti 13.3.1850 Kuopioon. Tuli Uudestakaupungista Turkuun 4.6.1851 Turun läänissä Kuopiota varten 13.3.1850 annetulla passilla. Lähti 12.12.1851 Kuopioon. Tuli Viipurista Turkuun 23.4.1852 Turun läänissä Kuopiota varten 12.12.1851 annetulla passilla. Lähti 20.11.1852 Viipuriin.

Verkkohaut katusoittajista kertovat esiintymisestä Lontoossa ja New Yorkissa, mutta eivät tarjoa mitään kokonaiskuvaa tai selitä ilmiön taloudellisia realiteetteja.

Ylempi kuva Mrs. Woods Bakerin kirjasta The Golden House, joka näytti kertovan italialaisesta kiertäjästä Ruotsissa. Toinen kuva kirjasta Child-Land. Picture-Pages for the Little Ones.

Hiekkalan lasten elämää

Ala-asteikäisenä muistan lukeneeni kirjaston hyllystä kotimaista sarjaa, jossa ensimmäinen luku oli tikkukirjaimin ja tavuviivoin, toinen luku tavuviivoin jne. Kirjastotietokannassa Vuokko Niskasen Hiekkalan lasten tarina (2006) tuntui hämärästi tutulta ja lainasin tarkistettavaksi.

Lukemisen jälkeen en ole varma olinko lukenut aiemmin, mutta nyt luin mielelläni. Samojen kansien väliin  oli koottu Niskasen kahdeksan kirjaa, joissa seurataan yhtä perhettä vuoden 1938 paikkeilta vuoteen 1943. Alussa oltiin Karjalassa, joten mukana on myös evakkokokemuksia toisaalta Suomessa.

Kuvituksena ote SA-kuvasta 7396 "Evakuoituja Huuhanmäen asemalla. Huuhanmäki 1940.03.17". Vasta kuvitusta etsiessäni tuli mieleen, että sanalla evakko voisi olla etymologinen yhteys evakuointiin?

Niskasen tarinassa ei ole turhaa dramatiikkaa, vaan se pysyy realistisen tuntuisena. Esimerkiksi evakkojen vastaanotosta näytetään nurjiakin puolia.  Kuvauksessa oli minulle aivan uusiakin asioita. Erityisesti sotilaspoikatoiminta oli kerrottu mieleenpainuvasti ja yksityiskohtaisesti.

Takatekstin mukaan Hiekkalan lasten tarinat saivat alkunsa Niskasen lapsenlapsilleen kertomista iltasaduista. Arvatenkin hän on siis ammentanut omista kokemuksistaan ja muistoistaan. Loppusanojensa mukaan Niskanen on tarkoittanut tarinan "ennen kaikkea muistomerkinnöiksi Suomen kansan menneisyydestä kaikelle nyky-Suomen lukeville lapsille". Mutta sopii mielestäni siis myös aikuisille.

Kurjasta Viaporista, jälkijättöisesti

Vuoden 2010 kierros Viaporissa jätti minut kaipaamaan tietoa vangeista. Niinpä innostuin suuresti, kun 1700-luvun seminaarissa Sofia Gustafsson vinkkasi tulossa olleesta opastuksesta Kurja Viapori.

Osallistuin sen ensimmäiselle kierrokselle tuulisena perjantai-iltana, Twiittasin, mutta en blogannut. Lähinnä siksi, että kierroksen paras osuus oli yllätys, jota en halunnut keneltäkään pilata. Eikä valokuvausta pimenevässä illassa viitsinyt lähtöpisteen jälkeen yrittää.

Mutta kun nyt vihdoin sähköpostiini tuli kierroksen kyselylomake, niin kopsaan vastaukseni kysymykseen "Mitä olisitte odottanut enemmän/vähemmän?"

Enemmän pakkotyövankeja. Haapoja oli aika kaukaa haettu, olisin luullut jotain sopivampaakin löytyvän. Esimerkiksi Yleisradion ohjelmasta Viaporin viimeinen kahlevanki
Nyt viikkoja myöhemmin en enää muista missä määrin 1918 sotavankileiriä mainittiin. Eli ei ilmeisesti tarpeeksi.

Vankeja ei voi koskaan olla tarpeeksi? Muuta kurjuutta kierroksella oli sairaus, jonka merkitys Kustaa III:n sodassa oli minulle uutta tietoa. (Sillä en ole siitä äskettäin ilmestyneitä kirjoja - enkä muitakaan - lukenut.)