Fredrik Långin romaani Flickorna på Nappari sivusi montaa tutkimuskohdettani. Siinä mainitaan kaukainen sukulainen Lennart Hohenthal, minkä takia kirjaan tarttui äitini serkku, joka vinkkasi siitä minulle Kokemäki-yhteyden takia. Kuten eilen mainitsin, löysin siitä yllätyksekseni talohistoriikkini henkilöitä ja vinkin arkistoaineistosta, josta voisi löytää jotain Kokemäkeä koskevaa. Tai jopa mahdollisesti maininnan Hilda Rintasesta, jonka tie Bakuun saattoi liittyä Tigerstedteihin, jotka olivat siellä vuoden perheen isän toimiessa öljyteollisuuden palveluksessa?
Niin, ja tekstissä vilahti myös Kokemäenkartano, josta tiedän jonkin verran von Knorringien osalta. (Kirjan Kamariherra, Herrassöörinki ja Kokemäenkartanon torpparit verran, siis.) Joten häiriinnyin melkoisesti kun kirjassa elettiin vuosia 1905-06 ja väitettiin von Knorringien edelleen omistavan Kokemäenkartanon. Luottamus Långin taustatutkimukseen oli jo nollassa kun vihoviimeisiltä sivuilta sitten huomasin, että hän oli tiennyt asioiden oikean laidan. Mutta
"vad gör man inte för berättelsens skull och varje herrgårdsroman skall ju ha ett inslag av snikenhet och ekonomisk beräkning."Jasso. Henkilökohtaisesti en ymmärrä mitä järkeä on käyttää todellisia henkilöitä ja sitten muuttaa jotain olennaista tunnetusta tiedosta. Jos haluaa kuvitella, kuvittelee alusta alkaen. Ja jos käyttää todellisuutta, se pitäisi jaksaa tarkistaa.
Antipatiaani kirjaa kohtaan syntyi jo ensimmäisillä sivuilla. Päähenkilö nousee junasta "Kokemäen asemalla" (s. 8, 16). Hänelle kerrotaan, että Nappariin on matkaa viisi virstaa eli viitisen kilometriä (s. 9). Kävelyyn sinne kuluu noin tunti (s. 14). Rouva Tigerstedtin renki oli odottanut Risteen asemalla/seisakkeella, "Det är mycket närmare" (s. 16).
Ottamatta kantaa Risteen aseman edesmenneeseen paikkaan, jota en ulkomuistista tunne, voin karttaa katsomalla varmistaa paikallistietouteni siitä, että faktat ovat tässä kohtaa viturallaan. Napparista on viitisen kilsaa nykyiselle Kokemäen asemalle, joka oli runsaat sata vuotta Peipohjan asema. Kirjan kuvaamana aikana Kokemäen asema oli erikseen ja sieltä oli pari kilometriä käveltävää Nappariin. Eiköhän sekin olisi riittänyt päähenkilön taustan esittelyyn, kun ei tähän suurempaa juonen kehittelyä liittynyt.
(Kokemäen rautatieasemista tietoa ja kuvia Jukka Joutsin sivustolla. Voisi kuvitella, että jossain olisi digitoitu rautatiekartta 1800-luvun lopusta tai 1900-luvun alusta, mutta mistä lähtisi hakemaan?)
Niin ja rouva Tigerstedtin suuhun on laitettu aivan idioottimaisia "faktoja" Kokemäenkartanosta (s. 90). Daideellisia vapauksia kai nämäkin. Oliko sitten nimen Nappari yhdistäminen nappikauppiaaseen peräisin kirjearkistosta vai kirjailijan mielikuvituksesta, en tiedä. Nappari oli rehellinen talonpoikaistalo vuosisatoja ennen joutumistaan aatelisten käsiin 1800-luvun lopulla.
