Terveiset Tampereelta

Lauantaina olin viidettä kertaa SSHY:n messuavustajana, Sampolan sukututkimuspäivässä. Kuva yllä otettu tiskiltämme käsin, väkeä riitti koko päiväksi, vain luentojen aikana hieman hellitti.

En edelleenkään osannut vastata immeisten kysymyksiin ja lusmuilin juoruamassa tuttujen kanssa, joten en tiedä oliko reissusta sanottavaa hyötyä yhdistykselle. Mutta oli kiva kuulla (taas kerran), että SSHY:n sivuihin, kuviin ja hakemistoihin ollaan enimmäkseen tyytyväisiä. Ainakin silloin, kun niitä ei sekoiteta HisKiin tai arkistolaitoksen digitaaliarkistoon. Kolleegani kuuli valituksen "kun Hiskissä on niin mustia sivuja", joka hieman meitä ihmetytti.

Tuttu, joka opettaa sukututkimusta Tampereella, iloitsi kevään kurssille ilmaantuneesta lukiolaisesta. Mahdollisuuksia ikähaitarin venyttämiseen alaspäin on kyllä enemmänkin. Bongasin nimittäin Sampolassa nuorukaisen, joka kiersi näyttelyä hyvin perusteellisesti. Hän ei minun kuulleni sanonut sanaakaan (kunnon hämäläinen mies?), mutta suostui ystävällisesti poseeraamaan Tampereen sukututkimusseuran lehden kanssa. Kuva alla.

(Yksi juttutuokioistani oli juuri Orpanan päätoimittajan kanssa. Kuulemma jutuista sellainen pula, että minunkin kontribuutioni voi kelvata. Ehkä joku toinenkin innostuu yrittämään, yhteystiedot löytyvät Tampereen sukututkimusseuran sivuilta.)

Poimintoja

Rautatiehistorian harrastaja Juuso Hyvärinen paljasti junaliikenteen talviongelmien olevan venäläisten ja porvarien syytä.

Tillman muisteli hienosti kengittämisen oppimista.

Pekka Henttonen oli löytänyt arkistoteologisen koulutusohjelman, mutta jätti kertomatta missä yliopistossa/korkeakoulussa se on tarjolla.

Paula Holmila haluaisi pölyt pois museoista.

Jukka Kemppinen oli listannut sata suomalaista, jotka "ovat vaikuttaneet hyvin monen suomalaisen elämään". Pikaisesti vilkaistuna nobelistimme A. I. Virtasen puute ihmetyttää.

Kari Rydman katseli hameenhelmoja historiallisesti.

Paavo Rytsä teki YLEn Elävän arkiston tuella retken juurille.

Anders Lindkvist hiihti 1700-luvun metsästäjän tyyliin. På svenska, mutta katsokaa kuvat (en minäkään tekstejä lukenut).

Blogissa Vain hyviä kirjoja kannattaa lukea Pekka Herlinin elämäkerta oli saanut tuomion "Lukemisen arvoinen".

Salla Brunou luki klassista Kaari Utriota.

Esoteerisen maantieteen koulun Marko Leppänen nosti esiin Irja Sallan unohdetun matkakuvauksen Saksasta 1943-44.

Reijo Valta tarttui historian aikakausiin.

Nimimerkki Sielunlintu oli päässyt kansanmusiikin vuosittaiselle erikoisristeilylle:

Folklandia oli kaikkea sitä, mitä olin odottanut ja paljon muutakin. Tarjolla oli kaikenlaista perinteisemmästä tanhusta folk-progeen ja -heviin. Historianopiskelijana olin todella positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka vapaasti jotkut kansanperinteeseen, tuohon kansallismielisyyden linnakkeeseen, nykyään suhtautuvat.

Nuorison näkemystä historiasta, äänessä Noreen:

JA NYT JÄRKYTTÄVÄ PALJASTUS. Minä olen KIINNOSTUNUT historiasta. No okei, en ihan siitä kaikesta mitä koulussa opetetaan mutta muinashistoriasta, sen aikaisista luonnonjumalista ja Kalevala jutuista sekä keskiajasta. ...Yks mun tarinaki sijoittuu historiaan, mutta nyt ei sitten kaverit oleta että mulla on hyvä numero historiasta siksi, että lukisin tuon takia niitä asioita muutenkin. Koska en lue. Koulun historia on tylsää D<>

Kokemäeltä Amerikkaan, osa 79

Astalan torpparin Juho Peltokorven 29.5.1887 syntynyt poika sai etunimet Väinö Nikolai. Hän tuli 31.5.1913 Liverpoolista New Yorkin satamaan Cedric-laivalla. Vaimo Hanna oli jäänyt Porin Pihlavaan. Seitsemän vuotta myöhemmin Väinö asui Massachusettsin Quincyssä vuokralaisena. Hän oli puuseppänä telakalla ja ilmoitti olevansa naimaton. Väestönlaskennassa vuonna 1930 hän ilmoittaa olevansa leki, asuu Carverin taajamassa Plymothin kauntissa ja elättää itsensä karpaloiden kasvatuksella.


Vuoden 1936 lopulla Väinö sai Yhdysvaltojen kansallisuuden ja kirjoitti yllänäkyvän allekirjoituksen. Joskus vuoden 1936 jälkeen ja ennen vuoden 1942 kutsuntakortin kirjoittamista hän meni naimisisiin Suomesta lähteneen Fanny Renvallin kanssa.

Väinö kuoli vuonna 1955 ja leskensä Fanny vuonna 1983.

Lähteet
Kokemäen kastetut
Ancestry.com. New York Passenger Lists, 1820-1957 [Year: 1913; Microfilm serial: T715; Microfilm roll: T715_2091; Line: 1; Page Number: 78.]
Ancestry.com. 1920 United States Federal Census [Year: 1920;Census Place: Quincy Ward 3, Norfolk, Massachusetts; Roll T625_724; Page: 2B; Enumeration District: 238; Image: 106.]
Ancestry.com. 1930 United States Federal Census [Year: 1930; Census Place: Carver, Plymouth, Massachusetts; Roll 939; Page: 13B; Enumeration District: 54; Image: 1025.0.]
Ancestry.com. U.S. Naturalization Records Indexes, 1794-1995 [database on-line]
Ancestry.com. U.S. World War II Draft Registration Cards, 1942 [database on-line] [Roll WWII_2251718; Local board: Plymouth , Massachusetts.]
CEMETERIES IN THE TOWN OF CARVER, PLYMOUTH COUNTY,MASS.Combined Master Alphabetical Index of Names From Grave Stones in all The Five Cemeteries. Transcribed by John A. Skaw December 1998
Tiedustelu 15.11.2003 (Erkki59, The Finnish American Reporter, 2003)

"Läpileivät ja härkäviikot"

Nyt on alkanut niin sanotut "Härkäviikot", joita kestää Laskiaisen pitkiin pyhiin saakka, ja alkoivatkin aika pakkasella. (Waasan Lehti 17.01.1881)

Joulut ovat menneet ja härkäviikot sijaan tulleet, nyt ehkä jo silakka ja leipä on paras ystävämme, lujin päämme pystyssä pysyttäjä. (Waasan Lehti 25.01.1883)

Joulu juhlineen on nyt mennyt menojaan. Talvisydämmen suloisimmat päivät ovat ohitse, koska jo eilen meni juhlain viimeinenkin päivä "Knuutti", ja nyt siis ovat varsinaisesti alkaneet kuten sanotaan "rengin päivät" eli "reikäleivät, kalikka-re'et ja härkäviikot". Joulu on nyt tosin vielä jotenkin likellä, mutta vähän väärällä puolella ja mitään viikkojuhlaa ei nyt siis ole tiettävissä ennen, kun laskiaisen "pitkät pyhät" tulevat. No tuo laskiaisjuhla ei tosin ole niin erittäin pitkä, vaikka sitä puolella pilalla siksikin sanotaan. (Waasan Lehti 14.01.1885)

Joulu on mennyt, herraspäivät ovat lopussa. Nyt ovat käsissämme taas n. k. "härkäviikot ja läpileivät, karikkareki ja karvakengät". (Pohjalainen 19.01.1892)

Nyt taasen on ollut juhlia koko joukko vietettävinä, vaan nyt ne on jo vallan menokengässä. Siis taasen alkaa, niinkuin täällä sanotaan "härkäviikot, reikäleivät ja presutupakit". Niin, nyt alkaa siis "härkäviikot", jolloin (kun juhlaksi tehdyt kakut on jo tulleet syödyiksi) taasen "reikäleivät" saavat etusijan. Ehkä myöskin köyhimmille haikuja rakastaville täytyy nyt "härkäviikkoina" kelvata "presutupakit" poltettavaksi, sillä mistä ne hyvät tupakit tulisi niin joka aikaisiksi. Vaan juhlina kuitenkin köyhimpikin koettaa parempia suita pitää!(Turun Lehti 11.01.1894)

Iloiset joulun-pyhät ovat nyt jo kuluneet ja ikävät "härkäviikot" ovat alkaneet. (Turun Lehti 25.01.1894)

Juhla-ajat ovat olleet ja menneet ja edessämme taas n.s. "härkäviikot". Jokapäiväinen työ ja touhu on jälleen alkanut uudella vauhdilla. (Uusimaa 22.01.1895)

Joulujuhlat ovat menneet, uudenvuoden pyhät samoin, niin myöskin loppiainen. "Härkäviikot ja reikäleipä" ovat nyt edessä kunnes saapuu makianleivän juhla pääsiäinen. (Sanomia Porista 11.01.1896)

Nyt alkoivat oikein härkäviikot. Niin alkoi myöskin vilkas työnliike. Sorvareille tuli kova kiire; kun juhlat loppuivat, niin loppuivat rahatkin taskuista ja niin täytyi kiireesti ruveta töihin, että saa taas rahaa kukkaroonsa, millä taas saa itselleen ja perheelleensä elatusta! (Turun Lehti 26.01.1897)

Loppiainen lopettaa juhlat, ja härkäviikot alkavat. Tukkitöihin rientää torppari ja moni talollinenkin kokoilemaan rahoja ruistynnörin ostoon. Varakkaammat ajelevat kaikkellaista puutavaraa, niink. halkoja, haapoja, lautoja, y.m. Poriin, aina välissä tehden kotiaskareet. Tähän aikaan kuuluu järviltä iloista laulun loilotusta; heinä- ja puukuormia kulkee siellä ristiin rastiin. Metsissä kaatua romahtelee puita tavan takaa, ja puhtaiksi kuorittuja pölkkyjä ilmestyy vesistöjen rannoille. (Satakunta 29.12.1897)

Niin, juhlat ovat jo kaikki taasen loppuun kuluneet ja taas alkaa ne niin kutsutut "härkäviikot": kullekin alkaa taas tosi-toimi! Jokainen rupee taas hankkimaan rahoja itselleen, kun tulee veron maksot y.m.(Turun Lehti 13.01.1898)

Juhlat ovat nyt taas menneet, lepohetket päättyneet, ja tuo rauhallinen juhlatunnelma haihtunut pois pitkiksi ajoiksi. Oikeat härkäviikot ovat nyt taas edessä, jolloin jokainen ryhtyy hartiovoimallaan arkitouhuisinsa. (Raahen Lehti 08.01.1903)

Pari hetkeä Tieteiden yössä

Ryysäsin bussilta suhteellisen suoraan Suomen pankille, paikan päällä ehkä 20 vaille 5. Avoimien ovien jonoa oli kortteli Snellmaninkadulla ja puoli korttelia Kirkkokadulla. Jäin toivorikkaasti odottamaan, mutta kun järkkärit tulivat 5 yli 5 sanomaan, että sisään pääsee 10 hengen ryhmä kerrallaan, luovutin. Kipitin Topelian lehtisaliin lukemaan HTF:ää (Engmanilta hieno juttu tiedekirja-arvostelusta) ja Hiidenkiveä.

Luennon jälkeen kuulin Akateemisen alen kutsun, mutta muistaen postista tällä viikolla kannetun Amazon-paketin, suuntasin askeleeni Kansallisarkistoon. Sielläkin olisi ollut mahdollisuus ostaa kirjoja, esillä oli iso pöytä kirjaston kaksoiskappaleita ja kokoelmaan sopimattomia opuksia. Ohitin mahdollisimman kaukaa.

Hausenin pasaasin arkistoaineisnäyttelyä katsoin tuskin edes kursorisesti. Saatuani koordinaatit, nousin seitsemänteen kerrokseen, jossa oli teemana aineistojen karsinta. Seinillä olisi ollut luettavaa vaikka millä mitalla, olisi saanut useammallakin ständillä kokeilla arkistojen seulontaa. Maltoin seisahtaa vain yksityisarkistojen järjestämistä esittelevässä huoneessa, jossa oli esillä tavaraa, joka ei päädy arkistoon.


Tapojeni orjana menin sitten kiusaamaan päivystäjää. Vasta udeltuani Astian aikatauluista, minulle selvisi, että olisin voinut olla vanhassa tutkijasalissa kuuntelemassa siitä esitystä. Ehdin loppuun, josta irtosi, että Astia ei ihan lähiminuuteilla ole käyttökunnossa. Yleisökysymyksistä selvisi, että asiakkaita kiinnosti eniten sukututkimusselvitysten hinnat.

Uudessa tutkijasalissa pyöri luentokokonaisuus arjen historiasta. Olisin heti tullessani voinut menä kuuntelemaan Jukka Kortin esitystä, mutta sen otsikko kuullosti niin eksoottiselta, että jätin väliin. Ilmeisesti virhe, sillä lopusta näkemäni esimerkit mainosten käytöstä historian lähteenä vaikuttivat mielenkiintoisilta.

Istuin saliin kuuntelemaan Kai Häggmanin osuutta. Hän puhui vanhuuden muutoksesta sadan viimeisen vuoden aikana. Ehdottomasti mielenkiintoisin kertomansa asia oli Kansaneläkelaitoksen hallussa oleva vanhusten kulutus- ja onnellisuushaastatteluaineisto vuodelta 1952. Häggman viittasi siihen vanhuuden tutkimusaineistona, mutta koska hän sattui ottamaan esimerkikseen naisen, joka asui samassa kaupunginosassa kuin minä, mieleeni juolahti myös paikallishistoriallinen hyödyntäminen. Puhumattakaan henkilöhistoriasta, jos aineistossa on nimet.

Tai voisi tehdä onnellisuustutkimusta. Neljäsosa haastateltavista eli ilman sähköä, suuri osa oli "hyvin tyytyväisiä" oloonsa ja yli puolet olivat sitä mieltä etteivät tarvitse mitään lisää.

Sulhanen kotoisin Puolasta

Ulkomaalaisten miehet ovat olleet suomalaisten naisten perään - jo 1700-luvulla. Tammelan alaisessa Perttelin kappelissa asuva Brita Johansdotter oli langennut pioneerijoukoissa palvelevaan mieheen Michael Dragonoff. Pappi ei aamenta suostunut kuitenkaan sanomaan ennenkuin miehestä saataisiin parempi tieto. Dragonoff väitti olevansa Puolasta, mutta kukaties oli jättänyt vaimon jälkeensä joka pysäyksellä sieltä Suomeen. Asiasta jotain tietävillä tai avioliittoa vastustavilla oli mahdollisuus reagoida ylläolevaan ilmoitukseen, joka julkaistiin sanomalehdessä Inrikes tidningar 30.4.1793.

Hiskin kasteista löytyy Ypäjältä 10.8.1839 isänä Matts Mich:son Dragonoff ja Jokioisista 10.5.1815 Tobias Mick.s. Dragonoff sekä 13.11.1821 Mickel Mickelss. Sekä Jokioinen että Ypäjä lähellä Tammelaa, olisivatkohan puolalaisen poikia kaikki?

Ypäjän rippikirjat ovat Arkistolaitoksen digitaaliarkistossa. Vuosien 1833-1840 rippikirja on saanut ensimmäiselle sivulleen sanan Berttula, ei pitäisi lähteä sekoilemaan vieraisiin seurakuntiin selvittämättä perusasioita, mutta jatketaan kumminkin. Klik, klik, klik... Dragunoffin torpassa päämiehenä Michel Dragunoff s. 1772, mikä selittää vuosiluvun Googleen osuneessa SSS:n sukututkijaluettelossa. Ja koska suvulla on jo tutkija ja kukaties valmis tutkimuskin, jätän lisätutkimukset puolalaisen jälkeläisistä heistä enemmän kiinnostuneille.

Lupaava alku aatehistorian opiskelulle

HY AY Ideat ja aatevirrat

Eilen alkoi siis uusi luentokurssi. Silmämääräisesti arvioiden porukka oli hieman harventunut, mutta kierrätetyssä listassa edelleen lähemmäs sata nimeä.

Luennoitsija yllätti positiivisesti. Täytti kaikki perusvaatimukseni ja vähän ylikin: puhui seisaaltaan ja kuuluvasti, selosti kurssin rakenteen ja suorittamisen selkeästi, käytti visuaalista tukimateriaalia järkevällä tavalla ja täysin ilman teknistä hösäystä sekä lupasi kurssissa olevan keskustelua ja harjoituksia. Tieteiden yön hauskuudet jäävät tänään väliin, tämän mimmin luennolle mennään, jollei tule ylitsepääsemätöntä estettä.

Itse aihe eli aatehistoria ei kylläkään kiinnosta yh-tään. Opimme eilen, että aatehistorian tarkoitus on tutkia kielellistä toimintaa. Analysoida tekstejä lähteinä, sijoittaen ne sekä intellektuaaliseen että historialliseen kontekstiin. Tekstit voivat olla kirjeitä, muistelmia, kaunokirjallisuutta, pamfletteja... Voi vaikuttaa siltä, että ollaan irti väestön enemmistön elämästä, mutta ajatukset vaikuttivat siihen(kin) tärkeällä tavalla, vaikkakin viiveellä.

Aikaisemmin tällä viikolla pinnallisesti oppimani (kiitokset Turkuun) perusteella kysyin luennoitsijalta, miten aatehistoria ja käsitehistoria suhtautuvat toisiinsa. Teki mieli myös kysyä kulttuurihistorian ja aatehistorian suhteesta, mutta arvelin vastauksen sekoittavan pääni liian pitkäksi aikaa.

Vastaus - "suunnilleen sama asia" - ei tullut täysin vakuuttavasti, joten haetaanpas vähän lisätietoa internetistä. ... Lyhyt surffaus suomenkielisillä sivuilla paljastaa, että aatehistoriallakin on vähän erilaisia määrittelyjä liikenteessä. Päänsärkyä välttääkseni taidan rajoittua luennoitsijan oppiin, vaikka toimintatapa ei parasta oppimiskokemusta takaakaan.

(Käsitehistorian käsitteestä kiinnostuneille Jouni-Matti Kuukkasen artikkeli Minkä historiaa käsitehistoria on? (Ennen & Nyt 1/2006) tarjonnee sopivan alkupalan.)