Vaahteranmäen Eemelistä ja muista lastenkirjoista on kai jäänyt minulle käsitys, että piiat ja rengit palvelivat samaa taloa vuosikausia. Tehdessäni tutkimusta Kokemäen Yli-Forsbyn 1800-luvusta huomasin, että palvelusväki oli viipynyt vain vuoden tai kaksi ja vedin johtopäätöksen, että isäntäväessä (esivanhemmissani) oli jotain vikaa.
Mutta ei välttämättä ollutkaan. Historiallinen arkisto 105 sisältää Eino Jutikkalan artikkelin Agraariyhteiskunnan nomadit. Siinä kerrotaan Tuusulan paikallishistorian kirjoittajien tutkineen rippikirjoista ajanjakson 1828-39 ja todenneen, että noin puolet pitäjän palkollisista viipyi työpaikassaan vain vuoden, lähes puolet 2-4 vuotta ja harva kauemmin.
Jutikkala itse vertaili Sääksmäen henkikirjoja vuosina 1850-52. Hänen laskelmiensa mukaan säätyläisten ja talollisten palkollisista yli puolet vaihtoi työpaikkaa vuosittain. Useammassa talonpoikaistaloudessa kaikki palkolliset vaihtuivat pyhäinpäivänä.
Talon palkollismäärä ei ollut sama vuodesta toiseen. Jutikkala arvelee syynä olleen perhekoostumuksen muutos, joka on joko lisännyt tai vähentänyt ulkopuolisen työvoiman tarvetta. Tästä syntyy osaselitys renkien ja piikojen liikkuvuudelle, mutta muita syitä sille ei tunneta. Jostain syystä palkollisten muutot olivat kuitenkin enimmäkseen seurakunnan sisäisiä.
maanantai 12. tammikuuta 2009
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
Lähteenä!
Huomasin, että vanhaa postiani oli käytetty Kysy kirjastonhoitajalta -vastauksen lähteenä. Kysymys oli
Täytyy tunnustaa, että itseltäni on jäänyt Täällä Pohjantähden alla toistaiseksi lukematta. Tämä häpeällinen seikka tuli viimeksi mieleeni, kun luin jouluaaton ajankuluksi Annie Margaret Clive Bayleyn kirjaa Vignette from Finland: Or, Twelve Months in Strawberryland. Sen alussa kirjoittaja saapuu junalla Turusta Urjalaan ja asettuu joksikin aikaa ystävätterensä kotikartanoon ennenkuin he yhdessä matkaavat pitkin Suomea.
Kirjasta on selvää, että kyseessä on Honkolan kartano ja melko vaivattomasti on pääteltävissä, että kirjoittajan matkakumppani "Miss de M" oli jompikumpi Johan Hampus Furuhjelmin tyttäristä. Åbo akademin Brevsam-kannasta löytyy Clive Bayleyn 3 kirjettä vuosilta 1913-1921 Annie Furuhjelmille ja yksi kirje vuonna 1894 Hampus Furuhjelmille. M viittaa lähemmäksi Mary Constancea, mutta toisaalta Annie Margaret Clive Bayley ja Annie Fredrika ovat molemmat kirjoittajina Sonya Kovalevskyn elämänkerrassa. Niin tai näin, tämäkin vanha matkakertomus ansaitsisi laajemman yleisön ja ehkäpä myös käännöksen suomeksi.
Magnus Wrightin näkemys Honkolan kartanosta vuodelta 1867
(Valtion taidemuseon kokoelma)
Linnan teoksen Täällä Pohjantähden alla ensimmäisessä osassa pappilan väki päättää palkita Koskelan Jussin "maanviljelysseuran raivaajamitalilla". Hieman myöhemmin kerrotaan, kuinka mitali oli tarkoitus jakaa "läänin maanviljelysseuran maatalousnäyttelyssä". Mikä on tällaisen mitalin historia? Oliko mitali tuolloin 1800-luvun loppuvuosina myönnettynä harvinainen? Onko kyseessä sama kunniamerkki kuin Maatalousseurojen keskusliiton mitali?Kirjastonhoitajan vastausta olisi voinut täydentää toteamalla, että maatalouspalkintoja jaettiin myös paikkakunta- ja maakuntatasolla.
Täytyy tunnustaa, että itseltäni on jäänyt Täällä Pohjantähden alla toistaiseksi lukematta. Tämä häpeällinen seikka tuli viimeksi mieleeni, kun luin jouluaaton ajankuluksi Annie Margaret Clive Bayleyn kirjaa Vignette from Finland: Or, Twelve Months in Strawberryland. Sen alussa kirjoittaja saapuu junalla Turusta Urjalaan ja asettuu joksikin aikaa ystävätterensä kotikartanoon ennenkuin he yhdessä matkaavat pitkin Suomea.
Kirjasta on selvää, että kyseessä on Honkolan kartano ja melko vaivattomasti on pääteltävissä, että kirjoittajan matkakumppani "Miss de M" oli jompikumpi Johan Hampus Furuhjelmin tyttäristä. Åbo akademin Brevsam-kannasta löytyy Clive Bayleyn 3 kirjettä vuosilta 1913-1921 Annie Furuhjelmille ja yksi kirje vuonna 1894 Hampus Furuhjelmille. M viittaa lähemmäksi Mary Constancea, mutta toisaalta Annie Margaret Clive Bayley ja Annie Fredrika ovat molemmat kirjoittajina Sonya Kovalevskyn elämänkerrassa. Niin tai näin, tämäkin vanha matkakertomus ansaitsisi laajemman yleisön ja ehkäpä myös käännöksen suomeksi.
Magnus Wrightin näkemys Honkolan kartanosta vuodelta 1867(Valtion taidemuseon kokoelma)
Yhteys Pohjantähteen? Honkolan kartanoa pidetään Linnan kirjan esikuvana. Esimerkiksi Ylen sivulla todetaan
Urjalassa sijaitseva Honkolan kartano, jossa Linnan äiti oli leskeksi jäätyään töissä oli kansalaissodan aikana hyvin samanlaisten tapahtumien keskipisteessä kuin Pohjantähden kartano. Honkolan kartanon tapahtumat olivat innoittanut myös toista kirjailijaa, nimittäin Runar Schildtiä hänen kansalaissotaa käsittelevässä novellissaan Aapo. Schildt oli kuullut kartanonisännän murhasta vuokrattuaan talon Honkolan kartanon mailta 1919, vaikka Aapon tapahtumat hän sijoittikin Pernajaan.
Sananparsi sukututkijalle sunnuntaiksi (6)
Näin se käy kaharelta oppinuselta, sanoo poika kun papin peräs luki. Kauhajoki
Jos on suinkin mahdollista, kokeneemmilta tutkijoilta kannattaa pyytää oppia. Kun on kerran nähnyt miten tehdään on helpompaa tehdä itse yksin. Ja aikanaan opettaa eteenpäin.
Lähde: Suomen kansan sananparsikirja. Toim. R. E. Nirvi ja Lauri Hakulinen. WSOY 1948
lauantai 10. tammikuuta 2009
Tallukas
(tallukkaan kuva vasemmalla Vapriikin sivulta)Yksi vaikeimpia asioita tekstejä kirjoittaessa on muistaa, että itse tutkimuksen ohessa opittu ei ole muille selvää ellei sitä selitä. Kesken joululomamatkaa tuli mieleeni, että olin Knorring-käsikirjoituksessa käyttänyt sanaa tallukas. Itselleni se on lähes sattumalta tuttu, sillä haastattelin mummoani kenkäasioissa jokin aika sitten ja hän on sen jälkeen useamman kerran maininnut miten erinomaisia talvijalkineita tallukkaat ovat.
Etsiessäni sopivaa määritelmää Google-haku löysi Henriette Kressin sivulta digitoidun Untamo Utrion kirjan Pois pula ja puutteet. Siinä on melko tarkat ohjeet tallukaiden tekemiseksi eli käsityöihmisille tiedoksi. Lamaa pelkäävät voivat löytää muutakin hyödyllistä.
perjantai 9. tammikuuta 2009
Helsingin hautausmaista muistiinpano
Unohtui mainita, että jo yli vuosi sitten Juha Vuorela kertoi SukuForumilla Historiallisesta sanomalehtiarkistosta löytyneistä hautatiedoista. Kaivoin tuolloin esiin koko (?) kirjoitussarjan, joten todettakoon se vielä tähänkin:
Historiallinen sanomalehtiarkisto on parantanut selailunäkymää laajentamalla sen vuoden kokoiseksi mutta näemmä hukannut kuukauden verran vuoden 1869 numeroita?
22.10.1869 Hufvudstadsbladet no 245 / (Historiahöpötystä)
23.10.1869 Hufvudstadsbladet no 246 / (Senaatintorin alla oleva hautausmaa)
02.11.1869 Hufvudstadsbladet no 254 / (Senaatintorin alla oleva hautausmaa, lukee, että jatkuu, mutta ilmeisesti jäi tähän)
24.06.1883 Hufvudstadsbladet no 145 / I Gamla begrafningsplatsen
30.06.1883 Hufvudstadsbladet no 150 / I Gamla begrafningsplatsen
05.07.1883 Hufvudstadsbladet no 154 / I Gamla begrafningsplatsen
06.07.1883 Hufvudstadsbladet no 155 / I Gamla begrafningsplatsen
08.07.1883 Hufvudstadsbladet no 157 / I Gamla begrafningsplatsen
12.07.1883 Hufvudstadsbladet no 160 / I Gamla begrafningsplatsen
14.07.1883 Hufvudstadsbladet no 162 / I Gamla begrafningsplatsen
19.07.1883 Hufvudstadsbladet no 166 / I Gamla begrafningsplatsen
26.07.1883 Hufvudstadsbladet no 172 / I Gamla begrafningsplatsen
27.07.1883 Hufvudstadsbladet no 173 / I Gamla begrafningsplatsen
02.08.1883 Hufvudstadsbladet no 178 / I Gamla begrafningsplatsen
09.08.1883 Hufvudstadsbladet no 184 / I Gamla begrafningsplatsen
14.08.1883 Hufvudstadsbladet no 188 / I Gamla begrafningsplatsen
15.08.1883 Hufvudstadsbladet no 189 / I Gamla begrafningsplatsen
17.08.1883 Hufvudstadsbladet no 191 / I Gamla begrafningsplatsen
24.08.1883 Hufvudstadsbladet no 197 / I Gamla begrafningsplatsen
25.08.1883 Hufvudstadsbladet no 198 / I Gamla begrafningsplatsen
01.09.1883 Hufvudstadsbladet no 204 (B-nummer) / II Nya begrafningsplatsen
09.09.1883 Hufvudstadsbladet no 211 (B-nummer) / II Nya begrafningsplatsen
13.09.1883 Hufvudstadsbladet no 214 / II Nya begrafningsplatsen
16.09.1883 Hufvudstadsbladet no 217 (B-nummer) / II Nya begrafningsplatsen
22.09.1883 Hufvudstadsbladet no 222 / IV Finska militärens begrafningsplats
27.09.1883 Hufvudstadsbladet no 226 (B-nummer) / IV Finska militärens begrafningsplats
28.09.1883 Hufvudstadsbladet no 227 / IV Gamla kyrkogården vid Boulevardsgatan
06.10.1883 Hufvudstadsbladet no 234 / IV Gamla kyrkogården vid Boulevardsgatan
11.10.1883 Hufvudstadsbladet no 238 / IV Gamla kyrkogården vid Boulevardsgatan
12.10.1883 Hufvudstadsbladet no 239 / IV Gamla kyrkogården vid Boulevardsgatan och *SLUT*
Historiallinen sanomalehtiarkisto on parantanut selailunäkymää laajentamalla sen vuoden kokoiseksi mutta näemmä hukannut kuukauden verran vuoden 1869 numeroita?
Tieteiden yön tunnelmia
Olin onneksi eilen ajoissa Helsingin kaupunginmuseolla, sillä heidän tarjoamansa tietoiskut olivat yllättävän suosittuja. Ilmeisesti Hesarissa oli ollut puffi? Salissa oli niin tiivis tunnelma, että kuuntelin vain ensimmäisen esittäjän osuuden. Tutkija Marja Pehkonen kertoi Helsingin vanhoista hautausmaista ja haudoista. Kuulemma kirja tulossa vielä tämän kuukauden puolella.
Suurin osa oli tuttua, mutta naivisti olin kuvitellut, että kadut Vanhan Kirkkopuiston ympärillä rajaavat vanhan 1690-luvun nälkävuosina ja 1710-luvun ruton aikana käytetyn hautausmaan. Ehei, kaavoittajat 1800-luvulla vetivät Fredaa, Annankatua, Yrjönkatua ja Bulevardia hautojen päältä. Yleisössä istunut nainen, joka kauhistui Senaatintorin alle jääviä hautoja (joista esitettiin melko kammottava hammaskuva), ei reagoinut enää tähän uutiseen.
Kipitin tihenevässä lumisateessa Tieteiden talolle, jossa piti kahdeksalta alkaa Ethnos-yhdistyksen miniluentomaraton. Mutta he harrastivat humanistista ajankäyttöä ja kärsivällisyyteni ei riittänyt odottamiseen. Nappasin saman kerroksen ständeiltä papereita mukaan ja Glossalta erinomaisen keskiaikaisen piparin.
Historian ystäväin liiton tiedostuslehdestä sain tietää, että kymmenennet historiapäivät pidetään Lahdessa ja Asikkalassa 5.-7. helmikuuta. Glossan ohjelmassa puolestaan on mm. luento keskiajan kengistä. Minkä johdosta alla vielä kaksi kuvaa New Yorkista, nämä Cloistersissa esillä olleesta patsaasta.
Suurin osa oli tuttua, mutta naivisti olin kuvitellut, että kadut Vanhan Kirkkopuiston ympärillä rajaavat vanhan 1690-luvun nälkävuosina ja 1710-luvun ruton aikana käytetyn hautausmaan. Ehei, kaavoittajat 1800-luvulla vetivät Fredaa, Annankatua, Yrjönkatua ja Bulevardia hautojen päältä. Yleisössä istunut nainen, joka kauhistui Senaatintorin alle jääviä hautoja (joista esitettiin melko kammottava hammaskuva), ei reagoinut enää tähän uutiseen.
Kipitin tihenevässä lumisateessa Tieteiden talolle, jossa piti kahdeksalta alkaa Ethnos-yhdistyksen miniluentomaraton. Mutta he harrastivat humanistista ajankäyttöä ja kärsivällisyyteni ei riittänyt odottamiseen. Nappasin saman kerroksen ständeiltä papereita mukaan ja Glossalta erinomaisen keskiaikaisen piparin.
Historian ystäväin liiton tiedostuslehdestä sain tietää, että kymmenennet historiapäivät pidetään Lahdessa ja Asikkalassa 5.-7. helmikuuta. Glossan ohjelmassa puolestaan on mm. luento keskiajan kengistä. Minkä johdosta alla vielä kaksi kuvaa New Yorkista, nämä Cloistersissa esillä olleesta patsaasta.
torstai 8. tammikuuta 2009
Terveiset Ameriikasta
Lähdin tapaninpäivänä lomalle New Yorkiin ja lepuutin aivojani niin työ- kuin harrastusasioiden suhteen. Eräässä museossa tuli sentään seinällä vastaan vasemmalla näkyvä separaattorimainos, joka vei hetkellisesti ajatukset Knorringeihin.Siirtolaisuuden historiaan perehdyin Ellis Islandilla, joka oli vaikuttava paikka ja hyvin suunniteltu museo. Vielä vaikuttavampi oli Lower East Side Tenement museo, jossa kävin kahdella tunnin opastuksella.
Museo perustettiin vuokra-asuntotaloon, joka jäi tyhjilleen 1930-luvulla, kun omistajien ei kannattanut tehdä uusien asetuksien vaatimia muutoksia. 1980-luvun jälkeen on 4 huoneistoa sisustettu eri aikakausien, aiheiden ja perheiden edustamiseksi. Alun perin oli ollut tarkoitus kehitellä fiktiiviset perheet, mutta kun eräs talossa lapsena asunut nainen kertoi muistojaan museon tekijöille, he päättivät valita todellisia perheitä. Opastuskierroksella meille vilautettiin kuolintodistusta ja väestönlaskentaa, osoitekalenteria yms. tuttua.
Yritin toki saada otetta myös nykyaikaiseen amerikkalaiseen kulttuuriin. Vierailu American Girl nukkekaupassa oli varsinainen elämys. Lattia piukassa pikkuneitejä himoamassa nukkeja, vaatteita tai kalusteita. Pähkinänsärkijä-baletissa näin myöhemmin erään onnellisen omistajan pukeutuneena identtisesti nukkensa kanssa.Kaupassa halusin käydä siksi, että nukkesarjaan kuuluu muutama historiallinen nukke. Ihan kiva (vaikka kaupallinen) idea tuoda historiaa lähemmäksi ja/tai elävämmäksi. Kuvassa ruotsalainen Kirsten. (En sortunut ostamaan mitään, valokuvaaminen on ilmaista.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)