Luumäki, Pietari, Konstantinopoli, New York

Fredrik Hyren (s. 7.2.1812) aloittaa julkaistun omaelämäkerrallisen tekstinsä lauseella "Few men can present to the world a stranger Autobiography than I", mikä pitää paikkansa.[1]  Seuraavasta lyhennelmästä jää paljon pois.

Luumäki. Fredrikin lapsuudenperhe Luumäen Hyyrylässä näyttää hyvin tavanomaiselta talonpoikaiselta perheeltä. Isä Johan Tuomaanpoika Hyyrynen oli kuudennusmies ja  niin edistysmielinen, että lähetti Anders-poikansa (s. 1804) kouluun ensin Haminaan ja sitten Porvooseen. Fredrik olisi myös halunnut kouluun, sillä omien sanojensa mukaan hän oli lapsuudessaan epätavallisen älykäs. Hän oppi lukemaan jo neljävuotiaana ja piti enemmän lukemisesta kuin muiden lapsien kanssa leikkimisestä. Isä oli ensin kieltäytynyt kulujen vuoksi, mutta heltyi ja Fredrik aloitti 10-vuotiaana Haminan koulussa.[1, 2] Veljensä oli ollut 13-vuotias aloittaessaan, joten voi olla, että Fredrik sai myöntävän vastauksen nopeammin kuin kertoo. Vanhemmistaan ja kodistaan ei muistelmasta irtoa tietoa.

Helsinki. Fredrik aloitti yliopisto-opinnot syksyllä 1832.[2] Kolme vuotta myöhemmin, jouluna 1835 hän koki itselleen merkityksellisen uskonnollisen kääntymyksen.[1] Suvun muistoissa vuosissa merkityksellisintä oli se, että savo-karjalaisen osakunnan kurinpitopöytäkirjaan merkittiin Fredrikin ja August Ahlqvistin välinen tappelu, jossa Fredrik oli potkaissut Ahlqvistia.[3]

Pietari. Saatuaan kandidaatinpaperit kesällä 1837, Fredrik lähti Jumalan ääntä kuunnellen Pietariin, vaikka oman kuvauksensa mukaan hänellä ei ollut siellä erityistä tekemistä ja elämisensä oli köyhää. Keväällä 1839 hän aloitti opinnot Venäläisessä itämaiden tutkimusinstituutissa.[1]

Konstantinopoli. Jo ennen kieliopintojensa päättymistä Fredrik lähetettiin Konstantinopoliin, Venäjän sikäläiseen lähetystöön. Keväällä 1843 hän kävi kuriirina Ateenassa. [1] Vuoden lopulla Konstantinopoliin tuli G. A. Wallin, joka oli opiskellut Fredrikin kanssa yhtä aikaa. Hänen lausuntonsa Fredrikistä ei ole mairitteleva:

Han hade nu legat trenne år här och glömt allt det ringa han hade lärt sig i orientalia; i dess ställe hade han här laggt sig på studium af vattenkuren och af bibeln, men isynnerhet af Johannis uppenbarelsebok, till hvilken han hade någon Engelsk kommentar. Han var galnare nu än förr och torde väl alldrig bli rätt som andra, utan att dock bli mer än andra.[4]

Vuoden 1844 alussa Fredrik lähetettiin Erzroomiin auttamaan rauhanneuvotteluissa Turkin ja Persian välillä. Vaikka uransa oli omasta mielestään hyvällä mallilla Jumalan ääni johdatti Fredrikin kesällä 1845 Konstantipolin kautta takaisin Pietariin.[1] 

Matka New Yorkiin . Huhtikuussa 1846 Fredrik kertomuksensa mukaan jätti Pietarin ja toukokuun 10. päivä astui Haminassa kauppalaivaan, joka oli matkalla Lyypekkiin. Sieltä hän jatkoi Hampuriin, jossa astui 12.6.1846 ruotsalaiseen Enterprise-laivaan. Se ylitti Atlanttia kaksi kuukautta ja Fredrik saapui New Yorkiin 12.8.1846, mukanaan kaksi arkullista aasialaisia erikoisuuksia. [1] Lähtötiedon vahvistaa ruotsalainen sanomalehti, mutta valitettavasti verkkopalveluista ei löydy tämän matkan matkustajalistaa.[5] 

Maihin päästyään Fredrik tutustui Ruotsista tulleeseen metodistisaarnaajaan O. G. Hedströmiin, joka toimi juuri tähän aikaan satamassa ja vastaanotti Skadinaaviasta tulleita siirtolaisia Metodismi ei vastannut Fredrikin uskonnollisia tarpeita ja ajattelua, joten hän lähti pian omille teilleen. [1,6]  

Yhdysvalloissa.  Fredrikin mainitsemien paastojaksojen perusteella hän liikkui ensimmäisinä vuosina itäisissä osavaltioissa. [1] Vuoden 1859 alussa hän oli New Yorkin Jamestownissa, jossa hän herätti huomiota kaiken muun ohella siksi, ettei suostunut riisumaan myssyään.[7] Vuosina 1860-1868 hän sanoo enimmäkseen olleensa Pennsylvaniassa etsimässä malmeja yms.[1] Fredrik Hyrén tuskin siis henkilökohtaisesti vuonna 1860 lahjoitti  Kreikasta tuomaansa madonnankuvan Helsingin yliopiston etnografiselle museolle.[10]

Vuoteen 1848 mennessä Fredrik oli kirjoittanut elämäkertansa ranskaksi.[1] Vuonna 1859 oli myynnissä 16-sivuinen englanninkielinen versio, joka oli painettu vuonna 1858 Ohion Clevelandissa .[7] Helsinkiin päätyi muutamia kappaleita vuonna 1869 painettua versioita, joka referoitiin sanomalehteen. [8] Yhdysvaltain kongressin kirjastossa on vain vuonna 1870 painettu kirja samoin kuin Kansalliskirjastossa.[1, 9] Se on viimeinen elonmerkki Fredrik Hyrénistä, joka oli heinäkuussa 1870 Bostonissa.

P. S. Fredrik Hyren ei ollut ainoa yliopistossa opiskellut ja Amerikkaan hävinnyt 

Lähteet:

[1] Frederic Hyrén: The New Dispensation, Dispensation of the Fulness of Times, or Christianity explaind by new revelations, together with a sketch of the autobiography of the author. 4th edition. 1870

[2] Yrjö Kotivuori, Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852: Fredrik Hyrén. Verkkojulkaisu 2005 

[3] J. G. Vuoriniemi. Pieniä perhemuistoja suurista miehistä. Forssan lehti 13.2.1929

[4] Georg August Wallins reseanteckningar från Orienten åren 1843-1849 : dagbok och bref. Georg August Wallin ; efter resandens död utgifna af S. G. Elmgren.

[5] Göteborgs Handels- och sjöfartstidning 29.6.1846

[6] Olof Gustaf Hedstrom, Wikipedia

[7] Mössepresten eller den Heliga Andas kyrka. Hemlandet det gamla och det nya 1.6.1859

[8] En finne, som har uppenbarelser i Amerika. Helsingfors Dagblad 5.11. & 11.11.1869 & I ett och annat. Helsingfors Dagblad 31.12.1869.

[9] Kirjastotietokanta & Finna.fi

[10] Kejserliga Alexanders-universitets etnografiska museum. FAT 20.11.1860

Taaperoille sovittu avioliitto

Britannian 1800-luvulle sijoitetussa romanttisessa viihdekirjallisuudessa (johon olen perusteellisesti perehtynyt) vilisee testamentteja ja perintöjä, jotka on sidottu päähenkilön avioitumiseen tiettyyn määräaikaan mennessä tai tietyn henkilön kanssa. Ja toisinaan pariskunta on kihlattu toisilleen jo lapsuudessa. Näin saadaan tapahtumat kätevästi vauhtiin, enkä ole koskaan pysähtynyt miettimään onko tällaisia järjestelyjä todellisuudessa ollut. Puhumattakaan, että moista olisi harjoitettu Suomessa.

Yllärinä tuli siis tuttavan lähettämä sanomalehtilöytö, josta tässä Savon sanomissa 18.12.1914 esitetty versio.

Lähes viisikymmentä vuotta sitten eleli hiljaa ja rauhallisesti kotonaan Luumäellä talollinen Erik Metiäinen rakkaan vaimonsa suosiollisella myötävaikutuksella, aina vuoteen 1867. Tänä vuotena teki Erik ja hänen rakas vaimonsa sen surullisen huomion, että heidän elämänsä maalaistalossaan oli sittenkin työ ja tuska ollut. Ja koska kaikki muutkin ymmärtäväisimmät ammattitoverinsa siihen aikaan halasivat hartaasti herrainpäiviä elämään kaupunkiin, päätti Erik rakkaan vaimonsa kanssa tehdä myös samoin [bloginpitäjän kutina on, että nälkävuosien aikaan kaupantekoa ei motivoinut muutto kaupunkiin] ja alkoi puhella talon kaupoista hyvän naapurinsa, karvali Adam Efraiminpojan Hentun kanssa. Ja koska Eerikki ei talonsa hintaa ylenpalttisen suureksi arvioinut, lyötiin kättä päälle ja pistettiinpä pieniksi naukuiksikin vanhan hyvän tavan mukaan. 

Eerikkiä ja hänen rakasta vaimoaan ei olisi maastaan irtaantuminen surettanut ellei heillä olisi ollut kätkyessä vuoden vanha perillinen Leena. Jättää hänen tulevaisuutensa satunnaisten ansioiden varaan oli sentään liian uhkarohkeaa. 

Mutta koska Adam Efraiminpoika Hentulla oli samanikäinen poika Fredrik, päätettiin tästä pulmasta selviytyä siten, että alettiin kaikin hartaasti toivoa jonakin kauniina päivänä pikku Fredrikin olevan samassa talossa isäntänä ja Leenan häärivän kahvipannun sangassa yhtä pyylevänä kuin nyt isä-Eerikin rakas puoliso teki. 

Niin haettiin kauppakirjan tekijä, jonka käskettiin tähän asiakirjaan ylöslykkäämään m. m. näin : "1 pykälä: minä Erik Metiäinen myyn tämän kautta, rakkaan vaimoni suostumuksella karvalille Adam Efraiminpojall Hentulle". - - - 5:ksi on minun Erikki Metiäisen ja ostajan Adam Hentun keskuudessa suotuisa toivomus että ostajan poika Fredrik tulisi avioliittoon myöjän tyttären Leenan kanssa siihen sopivaan ikään joutuissaan, jos ei ilmaantuvaista syytä esteeksi ilmaannu. Jos yhdistyksen este tapahtuisi pojan Fredrikin kautta, niin on hän perinnöstä maksava tytölle Leenalle 400 markkaa. Ja jos toivottu yhdistys tapahtuu, niin ei pidä mitään maksua oleman heidän välissänsä". 

Jos ehkä arvoisat lukijat luulette että nyt neljänkymmenenseitsemän vuoden kuluttua ovat tässä talossa hallitusta pitämässä isäntä Fredrik Henttu ja hänen rakas vaimonsa Leena Henttu, niin te surkeasti erehdytte, sillä Fredrik "joutuissaan siihen sopivaan ikään", katsoi "ilmaantuvaisia syitä esteeksi ilmaantuneen", "yhdistyksen este tapahtui Fredrikin kautta" ja hän hakikin Leenalle siitä puhumatta Tiinan taloonsa emännäksi toisilta markkinoilta. Tämän lisäksi on Fredrikki rakkaan vaimonsa myötävaikutuksella ruennut vikuroimaan eikä suostu maksamaan edes tätä perinnöksi säädettyä 400 markkaa Leenan mielenkaipuun hyvikkeeksi.  

Perilliset käyvät vielä parhaallaan asiasta riitaa Luumäen käräjillä ja tämä keskinäisessä sovussa tehty asiakirja on saanut olla todistuskappaleena puolisessakymmentä oikeuden istunnossa. 

Tämä kaikki vaan siksi että "ilmaantuvaisia syitä on esteeksi ilmaantunut", sillä kauppakirjassahan sanottiin: "Ja jos toivottu yhdistys tapahtuu, niin ei pidä mitään maksua oleman heidän välillänsä".