Tapahtui häissä Lappeella

Sanan-Lennätimmelle lähetetty kertomus, julkaistu 25.06.1858

"Tosi tapaus. Lappeen pitäjäässä Viipurin rajalla pidettiin häitä ennen joulua eräässä talossa liki maantietä. Häät olivat tavalliset kyllä, vaan vieraista oli yksi, joka kutsuttiin piika-kaaso, ja hän oli sangen uneljas. Työ oli hänelle aina vaikeata ja lapsuudestansa asti oli hän jo oppinut työnsä ääressä torkkumaan, niinkuin meikäläisistä moniki näkyy tekevän, eikä vanhemmatkaan olleet häntä opettana työtänsä ajattelemaan, jos kunnolla muka askarettansa tekee eli huonosti, että vireät ajatukset näin virkistäisivät unesta. Tämmöinen ajattelemus, älyttömyys ja vireyden puute synnyttää uneliaisuuden ja lakkaamattoman torkkumisen.

Kun nyt näissä häissä sulhainen ja morsian olivat ruualla, niin kaaso-raukka nukkui ruoka-pöytään makaamaan. Toiset söivät ja nauroivat, hän vaan makasi siinä ja vehnäinen oli hänen päänsä alla. viimein kun taas jo toisen kerran tuotiin morsiammet ja sulhaset syömään, käytiin kaasoa ajamaan ylös. Kaasoa nyittyä, tempasi hän vehnäisen käsiinsä ja alkoi huiskaa ja häilää tämän vehnäisen kanssa; hän kanteli kaikki ruuat maahan ja viskasipa vielä kynttilällä morsianta silmiä vasten. Ämmät kohta siunaamaan ja miehet luulivat piika-kaason jo hulluksi muuttuneen. Piian vaan telmäessä, rohkesi viimein kaksi jura-luontoista miestä ja ottivat kaason käsistä kiini ja veivät ulos, panivat hänelle lunta päähän ja niskaan ja yksi toi vettä, jolla pestiin kaason silmät. Tuosta piika piristyi ja kaaso karmisti luontonsa ja heräsi unesta ylös. Sitte alettiin kysellä vasta piika-kaasolta: että "mitäs sinä nyt niin pahasti teit ja olit niinkuin hullu?"

"Niin, kuin minä luulin lauvantain olevan," vastasi tähän kaaso, "ja rupesin jo pesemään pöytää pyhäksi."

Kaikki rupesivat nyt piika-kaasolle pitkiä tora-puheita pistelemään, josta piika päätti pitonsa ja mäni koikusi kotiinsa. Kotonansa itki piika raukka, että vesi juoksi viisi päivää silmistä. Hän katuu nyt katkerasti, että torkkuminen on päässyt hänelle niin pahaksi tavaksi."

Nimiasiaa

Suometar julkaisi 3.3.1848 Viipurin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosikertomuksen, johon sisältyi perustajajäsen Adam Vilken muistokirjoitus. Hän oli syntynyt Lappeella Lensulan kylässä Lensun talossa, vanhempinaan Juhana Kiiski ja Liisa. Muistokirjoituksen mukaan Adam oli opettajan ehdotuksesta vaihtanut talonpoikaisen sukunimen herraskaiseksi. Ja opettaja sai sen myös valita. "Tarkkaan nyt pojalta hänen kotinsa maanpaikkoja ja tiluksia sekä niiden nimiä ja näköä kuulustelevalle, pisti Lensulan kylän rajoilla olevan Vilkjärven nimi niin mieleiseksi korvillensa, että siitä pian katkaisi poika-huonolle uuden nimen, näin Vilken Kiiskistä tehden."

Että näin niitä nimiä tehtailtiin. Nimistä puheenollen...

Harma Järvisen lisensiaattitutkielma on Isoisältä pojalle, isoäidiltä tyttärelle. Suvun nimen antaminen ja nimenmääräytymistapa esikristilliseltä ajalta nykypäiviin.
Jaana Heinosen gradu on nimeltään "Nimi kertoo kaiken"Keskisuomalaisten henkilönnimiin liittyvät stereotypiat
Eija-Helena Kettunen on tutkinut Etunimiä ja nimikäytäntöä Joensuun ortodoksisessa seurakunnassa
Reetta Oksasen gradu on "Se nimen määrää kenen lapsi on"Sukujen etunimistä ja nimeämismalleista Pohjois-Savossa ja Pohjanmaalla 1700-luvun alusta 1900-luvun alkuun
Jaana Tokolan otsikko kuuluu Etunimi - merkki yhteisöllisyydestä vai yksilöllisyydestä? Etunimi maatalousväestön maailmankuvan ja perhekäsityksen heijastajana 1800-luvun Kalajoella