Aatelismies yritti paeta kuolemaa

Erik Johan Jägerskiöld sai armeijasta eron 28.5.1783, mutta häntä tituleerattiin loppuelämänsä luutnantiksi. Hän asui omistamassaan Mannilan talossa Kivijärvellä viimeistään vuonna 1786. Elämänsä ratkaiseva käänne oli tapaninpäivä, jolloin hän kirkonkirjojen mukaan ampui renkinsä Lassi Kolehmaisen. Kolehmaisen hautaus on kirjattu Kivijärven kirkonkirjoihin vuoden 1791 loppuun, mutta muun perusteella kuolema kohtasi hänet todennäköisesti 26.12.1790.

Kivijärvellä tapahtumasta säilyneen muistitiedon kokosi Aarne Europaeus ja Kotiseudussa 1910 julkaistun tekstinsä on kierrätetty ainakin Juha Vuorelan blogissa ja Pirkko Korpiaho-Hakalan artikkelissa Kivijärven kotiseutulehdessä Kotiportti 5. Europaeus viittaa A.E. Snellmanin artikkeliin Muinaisjäännöksiä ja tarinoita Laukaan kihlakunnasta (SMYA 17. 1897), mutta sen sivulta 81 ei uutta tietoa löydy.

Muistitiedossa kuollut oli Mannilan aiemman omistajan perheen Matti ja muutkin yksityiskohdat voivat olla päin mäntyä. Tuomiokirjoja kaivamatta hieman lisätietoa irtoaa Vaasan maaherran 16.11.1791 laatimasta kuulutuksesta. Tuolloin Jägerskiöldille oli jo Vaasan hovioikeudessa määrätty kuolemantuomio. Se piti panna toimeen Isossakyrössä, mutta Jägerskiöld oli karannut kuljetuksesta. 

Karkaaminen kuvataan kuulutuksessa epätavallisen yksityiskohtaisesti. Kuljetus Vaasasta (?) oli edennyt ongelmitta kunnes Jägerskiöld luovutettiin Matts Rauhalalle viimeistä etappia varten. Vähän tämän jälkeen ilmaantui paikalle maakivalteriksi esittäitynyt mies, joka väitti, että hänet oli määrätty Jägerskiöldin saattajaksi. Kun päästiin Tuokolan kestikievariin sekä mies että Jägerskiöld katosivat ja jatkoivat matkaansa Lapualle ja Alajärvelle. Molemmat olivat täten etsintäkuulutettuja. Kuulutusta laadittaessa tiedettiin apurin olleen Laihialta kotoisin ollut merimies Hans Henrik Krook. Häntä kuvattiin hieman yli 20-vuotiaaksi, pieneksi ja väritykseltään vaaleaksi. Takkinsa oli harmaa ja jalassaan saappaat.

Jägerskiöld puolestaan kuvattiin kasvoiltaan laihaksi, varreltaan pitkäksi ja kapeaksi. Omat hiuksensa olivat tummat ja lähes poisleikatut, sillä mies käytti peruukkia. Karatessaan päällään oli sinisestä kankaasta vaatetus, jonka napit olivat kullatut. Näiden päällä lampaan sisäturkki, jonka pääliluoli oli harmaata kangasta ja kaulus näätää. Päässään oli punainen myssy huovutetusta villasta sekä nahkainen karpuusi. Jaloissaan saappaat, joiden päälle oli vedetty hylkeennahkaiset kengät. Lisäksi mukanaan oli ollut sininen takki.

Kovin pitkä ei karkumatka ollut, sillä kirkonkirjojen mukaan Erik Johan Jägerskiöld mestattiin Viitasaarella 9.6.1792.

Matti Kemppaan muistoja

Keski-Suomessa 3.8.1887, osa jatkokirjoitusta Pieniä tietoja matkoilta. Ilmeisesti nimettömäksi jäävää muistitiedon kerääjää kiinnosti kuolemantuomiot.

Saman Keihärinkosken salolla eräässä torpassa kohtasin niin ikään toisen vanhus-vaarin havupölkyn ääressä, Matti Kemppaan, syntynyt v. 1798, siis vuotta vaille 90 vuoden vanha, Kivijärvellä lähellä nykyistä Kauvon sahaa. 

Ukko oli vielä kuin vanha Suomen honka, aivan kykenevän näköinen sekä terveyden että ymmärryksen ja muistin puolesta. Hänkin sanoi muistavansa paremmin "venäläisten tulon" kuin viimeisten aikain tapaukset. Ampumiset Humpin tienhaaran tappelusta (Humpin tienhaara on ehkä yli penikuorman matkan Karstulan kirkolta Pohjoseen päin) kuuluivat aivan selvästi hänen kotiinsa. Venäläisiä sotamiehiä kävi hänenkin kotonaan hakemassa hevosia kuormain kuljetukseen, mutta kun ei hevosta ollut eivät mitään tehneet. He lapset olivat penkin alla piilossa sen aikaa kuin sotamiehet olivat tuvassa ja kartanolla. Missä hevosia löysivät kotona, pieksivät talonväkeä siitä, kun eivät olleet kuulutuksen käskyllä tuoneet hemosiaan kuormaston kuljetukseen. Toisinaan rääkkäsivät ja pieksivät ihmisiä pakottaakseen heitä neuvomaan rahaa ja tavaroita. Syöttivät viljoja ja niittyjä sekä teurastivat eläimiä. — Ihmiset asustelivat metsissä sydänmailla kesäkauden, elätellen itseään petäjän kuorilla, suolaheinillä, vehkoilla, marjoilla, maidolla j. m. s. — Talonpojat kävivät muutamain suomalaisten sotamiesten kanssa ryöstämässä venäläisten kuormastoa Saarijärven kirkolla ja Humpilla. Saarijärven kirkolla saivat venäläiset erään ryöstäjöistä kiinni, sitoivat hänet Ilolan kankaalla mäntyyn ja ampuivat 12 kiväärillä läpi. — Niin kertoili ukko.

Lapsuutensa muiston ajoilla sanoi äijä kotonsa lähellä, Kivijärven Mannilan kartanota omistaneen erään sotaherran nimeltä Järneskjöld (?). Hänellä ei ollut puolisota, vaan emännöitsijä. Tuo emännöitsijä oli kerran puhunut herralle, että renki pyytää häntä lähtemään pois. Herra kiivastui siitä renkiin niin, että otti pyssyn, tähtäsi tuvan ovelta renkiä, mutta pyssy ei ottanut tulta. Tuosta kirosi ett'eikös tuohon suden ruokaan pyssykään pysty. Otti toisen pyssyn, pani siihen useampia luotia, meni uudestaan ja ampui rengin kuoliaaksi. Tuvassa sattui olemaan naapuritalon isäntä Eero Ahola. Hän hyppäsi uunille. Herra otti tärkeimpiä tavaroitaan, istui ratsunsa selkään ja lähti ajamaan karkuun. Eero Ahola oli mainio juoksija. Hän pysyttelihe herran kinterillä ja Häkkilän kylässä Saarijärveltä otatti kylän talonpojilla herran kiinni. Kiinni otettaissa oli hän kysynyt: "kuka sanan toi? kuka sanan toi?" "Eero Ahola, Eero Ahola", oli vastaus. Sitten siitä herra mestattiin Viitasaaren kirkon luona. "Jesu hjelp! Jesu hjelp!" oli hän huutanut mestattavaksi vietäessä. Hänen ruumistaan ei teilattu, vaan pantiin arkkuun ja se kiviseen hautauskammioon, jonka hän oli eläessään teettänyt. 

Mestaaja oli ollut Isostakyröstä ja kun hän mestauspölkkyä veisteli Jurvansalon Hovin kalliolla, kysyi joku häneltä: "mistä vieras on?" niin sai vastauksen: "minä olen kuolema Kyrööstä, jok'en tule yskällä enkä pistoksilla." Veistellessään oli ukko väliin käynyt mahalleen, koettelemaan kuinka nenän ja leuvan sija tuli sopivaksi pölkkyyn.

Matti Kemppaisen muiston ajalla oli myös mestattu ja teilattu talon isäntä Juhani Pasanen, Koliman kylästä Viitasaarella. Hän oli lyönyt puukon veljensä rintaan jouluaamuna kirkosta palatessa siitä vihasta, kun veli 7 vuotta sitä ennen oli myynyt hänen nimikkohevosensa.

Tuossa vanhain ukkoin jutelmat. 

Jälkimmäinen tapaus on ajalta ennen Matti Kemppaan syntymää, loppunäytös tapahtui Viitasaaren haudattujen listan mukaan 8.6.1792. Sukunimi oli melkein oikein, päähenkilö oli luutnantti Erik Johan Jegersköld. Juha Vuorela on jakanut Kotiseutu-lehdessä kerrotun version tapahtuneesta.

Kuva: Fyren 51/1903