Ilmarisessa 8.10.1869 julkaistiin ensimmäinen osa kirjoituksesta Kappale matkamuistelmia, joka venyi niin, että kirjoittaja itsekin sanoi sen olevan nälkävuotta pidempi. Kirjoitus ei myöskään pysynyt otsikkonsa alla vaan käsitteli enimmäkseen maataloutta. Aivan aluksi se kuitenkin antoi kuvauksen käytännön matkustustuksesta:
Viime Syyskuun alussa oli minun asian vaativista syistä tehtävä pikku matkustus Viipurista maalle — ei edemmäksi kuin Kirvuun. Tämmönen matkakappale kokonaisuudessaan, jonka kaupunkilainen usiasti tekee ainoastaan hengittääksensä maaseudun raitista ilmaa, ja päinvastoin maamies ehkä ei paremman kuin tupakan puutteessa käy kaupungin kauppamiestä tervehtämässä, ei ansaitseisi yleisölle huomauttamista, sillä niinkuin tietty emme muutamalta virsta-kymmeneltä voi, jonkun suuren ristiretken tekiän taikka muun maailman mainion luonnontutkian tavalla antaa mitään korkeampia ja viehättävämpiä kertomuksia lukialle; mutta toivon että lukia jonkun joutohetkensä huviksi silmää toisinaan vähäpätöistä kotimaistakin uutelota!
Ilomielin, hymyhuulin jätin Viipurimme pöllyset kadut ja hälysen elämän, istuen totisena kuin tervaskanto kyytimiehen kärryssä, toivolla pääseväni taas nauttimaan maaseudun vakaisuutta, joka salon jylhän kainalossa kasvaneelle on aina miellyttävää, huvittavaa. Mutta hetkisen istuttuani tässä hyvässä toiveessani kuin alkoi rankka sade kylmän tuulen kera oikeen lijottamaan, kärryn pyörät hinata loassa saivartavan hevosen perässä hiljemmin kuin tavallinen jalkamarssi ja pimeys valtasi näön-aistimen, alkoivat ajatukseni soudella toisia tuulia ja varsinkin kuin vihdoinkin pääsin niin kastuneena miten kastua voipi erääsen kestikievari-huoneesen, jota kesäsen ajan vuoksi ei vielä oltu lämmitetty, vaan jossa kuitenkin huo'atessa syntyvä vesikaasi muuttui kokonaan höyryksi ja josta voipi arvata kuinka miellyttävä semmonen lämpömäärä on täysin kastuneelle, muistui mieleeni ruumiini väristessä kuin kaihla virrassa ja hampaideni "loukkua lyödessä" että jos joku kaupunkilainen keikkari, joka tämmösen sateen räiskyessä viettää iltaansa jossakin hienossa ravintolassa joko totilasin vieressä eli biljardi-pöydän ääressä taikka muussa hemmetärten lepertelevässä seurassa, tietääkin antaa arvon hienoudellensa edellä "maan moukan" (toden puhuen ei minulla ole mitään erinäistä tarkoitusta kaupunkien elämätä vastaan, vaan että ylimalkaan ympäri maailman on aina kaupungeissa elämä hienompi maaseutuin ja toisessa katsannossa löytyy kaupungissa samoin kuin maallakin jotka tekevät työtä sekä itsensä että maan hyödyksi, kuin myös päinvastoin puolisivistyneissä etenki kaikenlaisissa virkamiehissä turhamaisuutta, lentoisuutta, ylpeyttä ja narrimaisuutta taikka toisin sanoen tuhmuutta, jos ylpeydellä sitä merkitään), niin ompa heillä siihen tosin oikeuskin sekä täysi syy elämän laatuisuuden suhteen, Mutta ehdittyäni huomeisen päivän valoon ja tavalliseen lämpimyyteen haihdutti ulkomaailman muoto-vaihteet taas pian viime öisen epäkohtaisen eloni ja niin nuhjustin matkani rauhallisella mielellä eteenpäin.
(*) Ilmarinen 08.10.1869 no 41, 15.10.1869 no 42, 22.10.1869 no 43, 29.10.1869 no 44, 26.11.1869 no 48, 17.12.1869 no 51, 31.12.1869 no 53, 14.01.1870 no 2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti