Helsingin kaupunginarkiston hakemistokortistosta maistraatin pöytäkirjoihin käy ilmi, että paroni Klinckowström oli vuonna 1828 pyytänyt ensin saada viljelykseensä suopalaa Punavuoresta ja sitten viljelystensä laajentamista. Pöytäkirjan (29.3.1828 §2) liitteen lukien tietää, että Klinckowström oli tätä ennen ostanut n. k. Lampan pellon (den under namn af Lampas åker) ja/tai sen läheisyydessä olevaa maata Punavuoresta.
Valitettavasti ei selviä se, milloin viljelysmaan hankinta ja kehityksen aloitus on alkanut. Saara Hilpisen gradu Aristokraatin maine : Otto Wilhelm Klinckowströmin (1778-1850) skandaalit kertoo, että Ruotsissa asemansa menettänyt aatelismies asettui Suomeen vuoden 1816 paikkeilla. Tehtaanpuiston puistohistoriallisessa selvityksessä (2014, pdf) puutarhan perustaminen ajoitetaan "1820-luvulle". Vuosikymmenen alussa piirretyssä asemakaavassa näkyy viljeltynä vain köysiradan eteläpuoleinen alue, joka käsittääkseni ei kuulunut Klinckowströmille.
Tuskin kyse kuitenkaan vuosikymmenen lopusta, sillä August Schauman (1826-1896) muistelee lapsuutensa Klickowströmin puutarhaa, jonka "oli perustanut Punanotkoon kukkia rakastava kustavilainen, salaneuvos, vapaaherra Klickowström, ja hän oli hyväntahtoisesti luovuttanut sen myös huvittelupaikaksi yleisölle, joka usein varsin lukuisana käytti kesäiltaisin sitä hyväkseen."
Hupia ei kestänyt kauaa, sillä jo vuonna 1832 alueelle suunniteltiin ampumarataa. Tuolloin piirretystä kartasta näkyy noin 25 meträ leveä ja 100 metriä pitkä varsinainen muotopuutarha, jonka vieressä on saman mallinen porvari Lönnrothin vuokraama pelto, sekä kaksi noin sata metriä pitkää viljelyaluetta. Toisen vieressä olevat pitkät harmaat suorakulmiot voivat olla puistohistoriallisen selvityksen kasvihuoneet, joista "sai ostaa leikkokukkia, mikä oli suurta ylellisyyttä ajalla, jolloin Suomessa ei muutoin ollut kukkakauppoja."
Puistohistoriallisessa selvityksessä tehdyt rinkuloinnit eivät auta minua ymmärtämään miten 200*200 neliömetriin mahtuva kolmihaarainen kokonaisuus kallioiden lomassa suhteutuu vuoden 1838 asemakaavaan, jossa näkyy noin 200 ja 100 metriä pitkät ampumaradat.
Kalliot on piirretty joka karttaan eri tavalla, vuoden 1776 kartassa Ullanlinnassa ei ollut mitään viljelyyn sopivaa ja
Helsingin karttaportaalissa ampumaratojen paikalla vuoden 1820 asemakaavassa on nimenomaan kalliota. Onneksi Kansallisarkistolta löytyi ilman ampumaratoja vuonna 1837 painettu kartta
Plan af Helsingfors, josta hahmotin saman muodon kuin vuoden 1832 kartasta. Perinteisellä PowerPointia hyödyntävällä kohdistusmetodillani totesin jomman kumman kartan karttapohjoisen viiraavan huomattavasti. Painetusta kartasta erottuu Lönnrothin peltokin erillisenä.
Klinckowström luopui alueesta vuoden 1834 loppuun mennessä, sillä tuolloin kruunu huutokauppasi puutarhasta rakennuksia, puita ja pensaita (FAT 28.10.1834). Perustettujen ampumaratojen ja niitä ympäröivän viljelysmaa on selkeä kokonaisuus vuonna 1862 piirretyssä kartassa
Karta Öfver Ulrikasborgs Och Rödbergs Trakten. Aiemmasta kartasta tuttu pohjoispää ulottuu suunnilleen Fredrikinkadun ja Tarkampujankadun risteykseen eli nykyiseen Viiskulmaan.
Seitsemän vuotta myöhemmin painetussa kartassa on esitetty todellisuuden sijaan kaavoitus, jossa istutusalue oli jaettu suoraviivaisiksi huvilatonteiksi: 75 Lönnberg ja 76 Jägersdorff. Niitä vuokrattiin ensimmäistä kertaa vuonna 1849 (Maistraatin pk 3.2.1849 §4). Tuolloin Lönnbergin alueesta 4,51 tynnyrinalaa oli enimmäkseen kalliota tai kivistä mäkeä eikä ollut kenelläkään vuokralla, mutta puutarhamestari Lönnrothilla oli ollut vuokralla 1,79 tynnyrinalaa peltoa sekä 0,12 tynnyrinalaa kivistä mäkeä. Alueeseen kuului myös kaartin "ampumapuutarhasta" 4,26 tynnyrinalaa puutarhaa ja 0,56 tynnyrinalaa kalliota. Kaartin puutarhasta 2,04 tynnyrinalaa puutarhaa ja 0,64 tynnyrinalaa kalliota kuului Jägersdorffiin, jonka loput 3,06 tynnyrinalaa oli aiemmin vuokraamatonta kalliota.
Kaarti, joka oli toiminut alueella jo 14 vuotta, tuli huutokauppaan väliin ja sai molempien alueiden vuokraoikeuden 30 vuodeksi (FAT 12.3.1849, Mpk 17.3.1849 §2). Kesäkuussa 1842 Helsingin puistoja kuvannut oli todennut "Gardesträdgårdens ensliga alléer stå skuggrika, men förgätna i en bortgömd trakt" (HT 2.7.1842) eli ampumaradasta huolimatta alueella oli edelleen virkistysarvoakin. Krimin sodan kesänä paikka muuttui telttamajoitukseksi (ÅU 22.9.1854). Kymmenen vuotta myöhemmin ampumaradat kulkivat peruna- ja kaalimaiden lomassa, kuten todennäköisesti jo alusta asti (Tidskift för jägare och fiskare 3/1906)
Kaavoituksesta vuoden 1872 alussa uutisoitaessa kaartinpuutarhasta puhutaan jo entisenä, mutta nimi jäi elämään vielä vuosikymmeniksi (Vikingen 2.3.1872). Sieltä sai esimerkiksi vuonna 1879 venäläiseltä viljelijältä vihanneksia (Hbl 29.6.1879).
Osoitekalenterissa 1887 esitetyt koordinaatit sopivat asemakaavakarttaan 1878, jossa huvilatontit on yhdistetty yhdeksi isoksi puistoksi. Tämä saattoi jäädä suunnitelmaksi. Aftonpostenissa 9.6.1896 esiteltiin "kaupungin reservipuistoa", jota myöhemmin muisteltiin:
Siinä oli oikein kasvihuoneita, paikan kaunistajia, 1800-luvulta alkaen aina 1900-luvun alkuun. Puutarhan ympärillä oli aita suojaamansa aitauksen sisäpuolella olevia viheriöitseviä laitteita. Puutarhassa johti töitä kaupunginpuutarhuri Svante Olsson, puistojemme järjestäjä, jonka laatimien kaunistusten ihailijoita vielä puistoissamme liikkuu. Hra Olsson asui perheineen Sepänkadun 9:ssä. Eräs vanha helsinkiläinen kertoo aikoinaan käyneensä koulupoikana puutarhassa Olssonin poikain kanssa hyötymansikoita poskeensa pistelemässä. (HS 5.3.1933)
Kun Tehtaankatu oli vedetty paikalleen ja Pursimiehenkadun sekä Sepänkadun väliset korttelit rakennettu, Klinckowströmin puutarhasta oli jäljellä enää nykyinen Tehtaanpuisto ja Eiran puisto, joka oli alueen eteläpää.
 |
| Ilmakuva 1930. HKM |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti