I. Kuinka Saukkolaiset kaupassa tinkivät.
Kuin kylä-lukuja Saukkolassa pidettiin, niin talon isännät silloin tavallisesti ostivat lapsilleen aapisia, joita lukkari piti kaupaksi. Ne maksoivat viisikymmentä kopekkaa pankossa. Kuin lukkarilta kysyttin: »mitä aapinen maksanee?» niin vastasi lukkari aina: »puoli ruplaa, ukkoseni.» — »Eikö saisi vähän tinkiä, arvollinen herra kanttuori,» saneli nyt ostaja kumartaen ja korvaa raapien. — „Saat, saat,» vastasi lukkari, »jätän sulle viiteenkymmeneen kopekkaan, ukkoseni.» Nyt oli ostaja tyytyväinen, maksoi ja sai kirjan. Eikö sekin ollut tinkimistä?
II. Höyryn voimaa jo luomisessa käytettiin.
Kerran kyselin pojilta koulussa uskonoppia. Yksi poika ei tiennyt millä voimalla luoja maailman oli luonut. Toinen poika, edellisen sivukumppani, katseli koulun ohitse salmen kautta lentävää höyry-laivaa. — »No, sinä ukkoseni, voitko sinä sanoa millä voimalla Jumala maailman loi?» kysyin minä toiselta. Tämä ryöpsähti ylös penkiltä ja vastasi: »Höyryn voimalla,» ajatellen ohitse lentänyttä laivaa.
III. Mielet ovat monenlaiset.
Yhteen pitäjään oli hankittu joinki kaunis kirjasto. Lainaajia tuli paljon kuin kirjoja ensi-kerrran lainattiin ulos. Lukkari, joka oli kirjaston hoitaja, pisti kirkko-väärtin käteen katselematta kirjasen. Tämä istuutui, avasi kirjasen ja käänteli muutamia sivuja ja luki. Yht'äkkiä ryöpsähti hän ylös ja huusi lukkarille: »Mitä remputusta tämä on? Antakaa mulle toinen, parempi kirja, joku jumalinen taikka asianajollinen, en minä näistä loruista huoli.» — Lukkari katseli hämmästyneenä miestä, otti kirjasen, avasi sen ja näki sen olevan toisen osan: »Mansikoita ja Mustikoita». Mielet ovat monenlaiset.
Nimimerkin K. W. W-n lähettämiä kaskuja, Otava 22.08.1862 NO 33
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti