Kirjan Luku-kirja kauniilla kuvilla lapsille (1880) kertomuksessa kysytään ja vastataan:
Tiedättekö mikä kuvakaappi on? No se on semmoinen kaappi, missä on kuvia; mutta minä näin kerran oikein semmoisen kuvakaapin, missä kuvat näyttivät paljo suuremmalta kuin koko kaappi, vaan sitä kaappia eivät lapset saaneetkaan avata. Sinne katsottiin vaan pienestä pyöreästä reiästä, jossa oli keskeltä paksumpi lasi.
Rautalammella 11.10.1867 syntynyt Viivi Vallgren (o. s. Lindbohm) muisteli lapsuuttaan kirjassa Sydämeni kirja. Elämäni muistelmia (1949).
Lapsuuskotimme oli kuin kievari ikään. Tuttujen pitäjäläisten lisäksi siellä kävi jos jonkinlaisia asiakkaita ja kaupustelijoita. Siellä kävi Pentti Markkanen, jolla oli iso pahvilaatikko ja siinä pieni pyöreä reikä ja lasi. Sisällä paloi kynttilä ja lasin läpi sai nähdä kuvia Turkin sodasta. "Tässä on Levnan linna ja Kurkko ja Kopeleff (Gurko ja Skobelev). Kaikki olivat äärettömän uteliaita näkemään ja se maksoikin vain 50 penniä aikuisilta, 25 penniä lapsilta, jolla hinnalla saivat silmin kurkistaa Turkkiin. (s. 39-40)
Kuvaus muistuttaa Artturi Leinosen (1888-1963) muistelmaa kuvakaapista Pohjanmaalla. Nimimerkillä Karhuvainion Esa hän kirjoitti samasta aiheesta.
Kuvia kumpuaa aivankuin sellaisesta vanhanaikuisesta kuvakaapista, jonka imehiä kattottihin kahdesta pienestä ikkunasta, ja jota partainen äijä veivas seliittäen laulavalla äänellä yhtämittaa mitä sieltä näkyy. »Nyt tuloo Englannin keisari frouvansa kans, nyt on laivanhukkuminen Atlannin merehen, täs marssii kenraali Kopelevi Sipikan solas, - - - »
Mutta tämähän on vanha akka! huudamma me mukulat, joita on puoli tusinaa nenä nenää kiinni molempien kruutujen edes, kaikki samalla kymmenen pennin pääsymaksulla.
- Jahas, se onkin sielä jo. Siinä on Saksan keisarin äitee kestailemas Tanskan maalla, sitten on - - -.
Niin niitä kuvia tuli. Silloin maksoi elokuvat vain kymmenen penniä, sillä sai kattella niin monta kuin luukulle mahtui, ja niitä tultihin näyttämähän kotia. Nyt saa maksaa seittemät, kahdeksat markat, joskus enemmänkin, ja täytyy kulkia satees ja pimiäs kylälle kattomahan. Niin että on maailma joltakin nurkalta huonontunutkin. (Ilkka 19.10.1940)
Kaikki aikuiset eivät pitäneet kulkijoista.
Rautatien varrella olevissa pitäjissä täällä Pohjanmaallakin tapaa jo liijaksikin usein muiden matkustajain ohessa koituvan ylimaan paikkakunnillekkin kaikellaisia keinottelijoita, joka muutenkin niukoista rahavaroista houkuttelevat, warsinkin uteliasten palkollisten ja lapsisekojen ainoat pennit kylläkin kiittämättömiin kukkaroihinsa. Tarkotan noita kaikellaisia liikkuwan "afäärin" harjoittajia, niinkuin "posetiiviäijiä", "kuvakaapin kantajia" eli mitä rahan onkijarenttuja milloinkin lienevät. (Kaiku 9.3.1887)
Yhtä negatiivisena kuvalaatikko esiintyy markkinahuvien joukossa.
Rahan-narraajia ei ollut kovasti, — kai huonot ajat syynä —. Paitsi tavallista tuttua "posetiivia" rääkätyine lintuineen, ja "rekilaulujen" livertelijää (jonka kauppa sujui kuin "ongalla"), oli eräs torin ylälaitaan katsonut soveliaaksi laittaa "onnenpöydän." "Tanssiva loota" kulki paikasta toiseen pienten "taiteilia-alkujen" vetämänä ... niin, ja eräs mies "panoraama-lootastaan" näytteli Amerikan ihmeitä, eihän niitä tainnut muita ollakkaan. (Suomalainen 12.1.1894)
On niitä rahanonkijoita maaseuduillakin. Viime talvimarkkinain aikana Vaasassa näki miten erään talon pihalla oli jos jonkinlaisia rahanonkijoita. Siellä oli tuo ennestään tuttu karuselli, oli muuan narrikuva nykyisestä sodasta ja mitä kapulankaatomyllyjä ne kaikki olivatkin. Viime viikolla kulekseli Kauhavalla eräs vaasalainen, joka näytteli Itä-Aasian sotaa sekä myöskenteli n. k. lemmenlehtiä. Häntä seurasi muuan arkkiveisujen kauppias ja vielä hänenkin perässään kulki eräs kuvakaapin kuljettaja. Ja jokainen kai näistäkin osansa onkii. (Keski-Suomi 28.2.1905)
Wiime maanantai-illalla löi täällä erästä ruotsalaista maalarinsälliä puukolla "kuvakaapin näyttelijä“ Aleksanteri Grå Ilmajoelta. (Waasan lehti 26.9.1891)
... suutari Juho Heikki Johnsin luona, joka on tunnettu kuvakaapin ja "Keekelipaanan kuljettajana" (Pohjalainen 23.5.1893)
Muuan kuvakaapin kuljettaja, joka sanoi olevansa rautasorvarin kisälli Granstedt Helsingistä, ... (Pohjalainen 12.9.1895) Oman ilmoituksensa mukaan on hän syntynyt Hämeen-Kyrön pitäjässä, Viljakkalan kappelissa v. 1842. Nimensä sanoi olewan Johan Fredrik Granstedt, ja kirjoissa Pietarissa. Ammatiltaan on hän entinen rautasorvari, mutta myöhemmin on hänen ammattiuransa muuttunut maankiertäjäksi näytellen jonkinmoista kuvakaappia (panorama). (Pohjalainen 17.9.1895)
Myöhemmin tallennetussa muistossa kuljettaja on sotaveteraani.
Asuipa 1800-luvun lopulla Nurmossa Turkin sodan veteraani, jota kyläläiset sanoivat Sota-Köystiksi. Hän oli sotareisultaan tuounut "kullerlkaapin”, jonkinlaisen kuvakaapin, jossa käytettiin valaistuksena steariinikynttilää ja jonka kuvien piti esittää Turkin sotaa.
Se oli varsinkin pikkupojista hyvin jännittävää. Viiden pennin maksusta sai nämä kuvat katsella kertaalleen. Pojat purnasivat, että pitäisi sillä maksulla toki saada vähän kauemminkin katsella, mutta Köysti oli jyrkkänä. - Tereenikynttllä kuluu, sanoi hän ja sulki kaappinsa. (Maaseudun tulevaisuus 21.1.1967)
Toinen veteraani lähetti kuvernöörille anomuksen, jossa totesi
...Kauhajoella näin eräs vanha sotamies ansaitsi leipä palaista näyttääin kuvakaappia, toinen jolla oli Fonokgraffi ja Nimismies Taksel kirosanoilla ajoi heirät paikkakunnan pihoilta pois, mutta kun tulee ulkomaalaisin ruottalaisia ne saa hyvän rauhan, mutta sitä minä nöyrässä alammaisuudes Herra Kuvernööriltä pyyrän, että vanhat Sotamiehet saisit vapaasti pienten näyttely kampsujen kans kulkea vanhalla ijällään, minäkin Suomen Kaartis Keisarin Komppaniijas palwelin 10 vuotta nöyrästi pyyrän panemaan Herra Kuvenöörin kaikkiin Sanomalehtiin että Vanhoilla Kaarttilaisilla on ehdollinen vapaus näytellä omas maas Kuvia ja Fonokgarffia lupa soittaa yleisilläkin paikoilla ettei Poliisit saa niitä estää. (Pohjan poika 17.2.1909)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti