Albertina Jaakontytär - kilpa-ajaja ja maitokauppias

Albertina Saarela astui julkisuuteen helmikuussa 1883 ilmoittaessaan 8-vuotiaan Maija-tamman kilpa-ajoon (US 2.2.1883). Hänessä ei ollut poikkeuksellista ainoastaan sukupuoli, vaan myöskin sääty, sillä hän oli maitokuski. Jokapäiväinen harjoitus ei kuitenkaan auttanut kilpailussa, jossa hän jäi muutaman sekunnin päähän karsintarajasta eikä päässyt varsinaiseen kilpailuun (Helsingfors Dagblad 7.2.1883). Nimensä jäi mieleen ja seuraavan vuoden liikenneonnettomuutta raportoidessa muisteltiin yhdessä sanomalehdessä ylenmääräistä itsevarmuuttaan (Nya Pressen 18.6.1884). Asiallisemmin

Eilen kello 3 ja 4 välillä kiltoi hevonen ja kaatoi rattaansa Sofiankadun ja kauppatorin kulmaan niin että rattailla istuva vuokraajanvaimo Albertina Jakobsson Saarela Forsbystä Helsingin pitäjässä sekä hänen muassaan oleva pieni poikansa heitettiin alas kadulle. Vaimo sai siinä kolme jotenkin vaarallista haavaa päähänsä, jonka tähden oli pakko viedä hänet klinikaan. Hevosta, joka jatkoi rajua kulkuaan, ei tiettävästi vielä eilen illalla oltu löydetty. (SWL 18.6.1884)

Albertina oli syntynyt Seinäjoen Kitinojalla 20.5.1849, josta hän lähti virallisesti Helsingin pitäjään vuonna 1869 (Seinäjoki RK 1864-1872, 310). Muistokirjoituksensa perusteella Albertina oli jo tullut jo nälkävuonna 1867 Helsinkiin, jossa "hän sai alussa kärsiä kovaa puutetta, joetti elättää itseään leipomisella, pullojen pesemisellä olutpanimossa, virkkuulla y. muulla" (Koti ja yhteiskunta 4/1902). Virallinen muutto liittyi varmaankin siihen, että samaan aikaan Helsingin pitäjään toimitti muuttokirjansa entinen tarkk'ampuja Isak Valentin Isaksson Saarela (s. 15.6.1843 Peräseinäjoki), jonka kanssa Albertina oli kuulutettu avioliittoon (Helsingin pitäjä, muuttaneet).

Häiden jälkeen Albertina asui miehensä kanssa Tapaninkylässä Henriksdalin kestikievarissa (Helsingin pitäjä RK 1866-1875, 121). He muuttivat vuonna 1874 Helsingin pitäjästä 1874 Espoon Kiloon, jossa Isak oli pari vuotta tallirenkinä (Espoo RK 1868-1877, 277 & muuttaneet). Kevällä 1876 palattiin Henriksdaliin, josta muutettiin vuonna 1882 Forsbyhyn, josta kaksi vuotta myöhemmin Albertina kuskasi maitoa Helsingin keskustaan (Helsingin pitäjä RK 1876-1879, 622; RK 1880-1889, 706, 159; RK 1890-1899, 192) 

Samat vuodet kuvataan muistokirjoituksessa toisin, korostaen Albertinan aktiviteettia: ... rupesi hän karjanhoitajaksi Domarbyn kartanoon. 6 vuotta myöhemmin hän tuli maitokuskiksi Staffansbyyhyn ja muutti 8 vuotta myöhemmin Kilon maantilalle, jossa hän "vuokrasi maidon". (Koti ja yhteiskunta 4/1902)

US 5.12.1885

Uusi vaihe Albertinan elämässä alkoi vuoden 1885 lopussa, kun hän perusti Mikonkatu 11:een, kauppias C. R. Janken uuteen kivitaloon kaupan Forsbyssä tuotetulle maidolle, kermalle, voille, ryyneille ja herneille. Maitokauppa sisätiloissa pihojen ja torien sijaan oli tuolloin Helsingissä vielä melko uutta, sillä ensimmäinen yrittäjä oli aloittanut ja lopettanut viitisen vuotta aiemmin (Suomen sosialidemokraatti 1.9.1932)

Albertinan kauppa ei loppunut parissa vuodessa vaan menestyi niin, että kunnallisverotuksessa hänelle määrättiin 15 äyriä vuonna 1889 ja kaksi vuotta myöhemmin 25 äyriä. (HKA, kunnallisverojen rekisteri).

Rahaa riitti muuhunkin kuin verojen maksuun, sillä Isak osti vuoden 1890 alussa Pirkkalasta Epilän tilan (Tammerfors Aftonblad 4.3.1890). Tämä herätti kiinnostusta Tampereella, jonka sanomalehden jutusta ilmestyi myös suomenkielisiä lyhennelmiä.

Maidon myyntiä suuressa määrässä. Rouva A. Saarelan maitokauppa täällä lienee suurimpia maassamme. Hänen tavaransa, rieskamaito sekä piimä on puhtaudellaan saavuttanut hyvän maineen. Rouva Saarelan on onnistunut huolellaan ja säntillisyydellään kehittää liikkeensä tavattoman laajaksi meikäläisiin oloihin verrattuna. Yksistään Helsingissä myydään joka päivä hänen kaupassaan toista tuhatta kannua maitoa ja 25 k. kermaa ja liikkeessä pitää hänen kauppansa jo vuosittain noin 400,000 markkaa. Vielä suuremmassa määrässä laajentaakseen maito-liikettään, aikoo rouva Saarela, tietää T. A., avata haaramyymälän Tampereella. Hänen miehensä, hra I. Saarela on sen tähden vuokrannut Tyrvään pappilan ja ostanut 5 virstan päässä Tampereelta olevan Epilän tilan, joka on aiottu liikkeen varastopaikaksi. Etupäässä aiotaan pitää piimää kaupan työväen varalle. (Uusi Suometar 7.3.1890)

Helsingissä avattiin uusi myyntipiste viimeistään vuoden 1890 lopulla.

US 6.11.1890

Vielä vuoden 1892 alkaessa myymälöitä oli kaksi, Mikonkadulla ja Eerikinkadulla (US 3.1.1892)

Helsingin menekin tyydyttämiseksi Isak vuokrasi vuoden 1893 lopulla kaupungilta Kumpulan kartanon (Helsingfors Aftonblad 24.10.1893). Vuosien 1894 & 1895 osoitekalenterissa Isakilla on hallussaan myös yksi Vallilan rakentamaton huvilatontti. Sitten hän on hankkinut pari tonttia Hermannista sekä vuokrasi Käpylän rusthollin puolikkaan. Tampereelta Isak osti Hämeenkatu 90:n 41000 markalla. (Aamulehti 24.1.1897)

Kun Albertina ja Isak viettivät elokuussa 1894 hopeahäitään, Nya Pressen ei yltynyt muistelemaan kilpa-ajoa vuosikymmen aiemmin.

Nya Pressen 3.8.1894

Muistokirjoituksen mukaan vuonna 1896 Albertinan hoitamassa yrityksessä oli "48 naista, paitse maitokuskeja, konttoristia ja puotipalvelijoita". Osoitekalenteri samalta vuodelta todistaa, että liiketoimintaa oli jo 8 toimipisteessä. Kunnallisverojen äyritkin jatkoivat kasvuaan: 45 äyriä vuonna 1894 ja 60 äyriä vuonna 1898. 

US 8.12.1896

Avioparin liiketoimintaa eivät aikalaisetkaan osanneet aina erottaa. Yhden sanomalehden mielestä arkkipiispa T. T. Renvallin Isokartanon Muurlassa osti rouva Saarela ja toisen mukaan maanviljelijä I. Saarela (US 1.9.1898, Päivälehti 8.12.1898). 

Yhteisesti Albertina ja Isak puolustatuivat, kun maidontarkistuksesta uutisoitiin: "Vuokraaja I. V. Saarelaa Gumtähdestä, jolla on useita maitomyymälöitä täällä, sakotettiin 20 mk. Aikaisemmin on S. jo sakotettu samanlaisesta rikoksesta." (US 22.9.1898) Saarelat reagoivat sanaan rikos ja perusteellisessa vastauksessaan huomauttivat, että maidon rasvaprosentin alhaisuus ei ole kiistaton todiste siitä, että maitoa olisi jatkettu vedellä. Tekstissä he totesivat jo 28 vuotta harjoittaneensa "karjan hoitoa ja maitoliikettä" (US 28.9.1898). Saarelan maitomyymälät saivat sakkoja vielä monta kertaa samasta syystä (US 23.1.1900, Työmies 10.7.1900, US 10.10.1900)

US 16.3.1902